14. huhtikuuta 2014

Pääsiäisaskartelua ja huhtikuun merkkipäiviä

Meillä ei ole tapana pääsiäistä mitenkään suuremmin kotiin koristella, mutta tänä vuonna tehtiin pieni poikkeus. Mitään mittavia koristeluja meillä ei tänäkään vuonna ole, mutta ne vähäiset on nyt tytön kanssa itse tehty. Hoitopaikassa tyttö oli kylvänyt rairuohoa, joka kasvaakin jo oikein komeasti. Sen sekaan laitettiin muutamia vanhoja tipuja seikkailemaan.

Uusia koristeita syntyi puumunista ja askartelupunoksesta. Ruskeasta ja valkoisesta tuli pääsiäispuput ja keltaisesta parit tiput. Kuumaliimalla liimasin punokset muniin kiinni. Tipujen nokat on oranssia kartonkia ja kaikkien silmät pieniä helmiä. Pupuille laitoin myös pienet pätkät punosta kuonoksi.

Hoitopaikassa tyttö oli tehnyt myös muutaman virpomavitsan, mutta tarvetta tuli muutamalle lisää, joten jatkettiin hommaa kotona. Tyttö kasasi omiin vitsoihinsa värikkäitä juttuja, itse tein omistani hieman "vintagetyyliset", joita tyttö ystävällisesti luonnehti "rumiksi" ja "tylsiksi" :D. Omasta mielestäni niistä tuli oikein kivat. Pyöreistä pienistä kakkupapereista kieritin kukkia, joiden heteeksi leikkasin köynnöksestä pätkät. Liput/viirit on tehty washiteipeistä. Toisella omallani kävin eilen vitsimielessä virpomassa kummejani, toisen jätin pääsiäiskoristeeksi kotiin.

Tällaisia kättentöitä saatiin aikaiseksi (ja näissä kuvissa on nimenomaan se minun "tylsä" ja "ruma" vitsani):


Huhtikuun alkupuolella synttäreitä viettää veljeni sekä anoppini. Veljelle lähti synttärikortiksi tällä kertaa punasävyinen kortti, jonka perusidea on napattu jostain korttikirjasta ja sovellettu sitten omiin tarkoituksiin paremmin sopivaksi. Kortissa olevat pelikortit kertovat veljeni täyttämät ikävuodet ;).

Oikeanpuoleinen kortti vietiin anopille synttärilahjan kera. Kortissa olevassa tekstipaperissa oli valmiina nuo vihreäsävyiset kukat, joiden päälle laitoin muutaman paperikukan tuomaan vähän enemmän ulottuvuutta. Yläreunaan pitsinauha ja "viiri", jossa onnea-teksti tarrakirjaimilla toteutettuna. Alareunassa on metallinappi. Mistä lie jäänyt varastoon...


Anoppi arvostaa kaikkea itsetehtyä, joten lahjan suhteen ajatus oli, että teen jotain itse. Hänelle on myös todella vaikea keksiä mitään lahjaa, kun kaikkea on jo riittävästi. Päädyin kelloon nähtyäni askarteluverkkokaupassa noita ihania kellotauluja. Kahvikissalle kahvipannun muotoinen kello :). 

Kahvipannu on koristeltu kahdella (tai tarkkaan ottaen kolmella, koska kahvassa on eri paperia kuin muualla) eri paperilla, josta revin suikaleita ja asettelin ne pannuun vapaalla kädellä vinoon. Paperit on liimattu pohjaan erikeepperi-vesiseoksella. Kuivuttuaan lakksin kellon dekoupage-lakalla. Numerot leikkasin mustasta liitutaulutarrasta ja voin sanoa, että olipahan näpertämistä. Viivottimen kanssa mittailin numerot oikeille paikoilleen ja sen jälkeen lisäsin kellokoneiston ja viisarit. Valmis kello vaati vielä jotain pientä yksityiskohtaa, joten laitoin kannen reunakohtaan samettipintaista kuviotarraa. Lahjan saaja vaikutti tykkäävän lahjastaan ja mietti heti, mihin kellon sijoittaisi. Onpahan ainakin sellainen lahja, ettei luulisi toista samanlaista löytyvän :). Tässä vielä lähtötilanne ja valmis kello kuvina:
 

13. maaliskuuta 2014

Onnitteluja vanhemmalle ja nuoremmalle

Taas onnitellaan muutamaa ihmistä. Molempien synttärit sattuvat huomiselle. Kummitätini täyttää silloin pyöreitä vuosia ja tyttäreni "puolipyöreitä" eli viisi vuotta :).

Kummitädin kortti lähti postin matkaan jo alkuviikosta, jotta se ehtisi perille vaikka vähän etukäteenkin, jotta synttärisankari ehtii ainakin kortin saada ennenkuin karkaa merkkipäivää pakoon johonkin. Tällaiset onnittelut lähti hänelle:


Tyttärelle annetaan kortti huomenna lahjan mukana käteen. Tämä koirakortti on esiintynyt blogin alkutaipaleella, mutta tässä nyt uudestaan vielä. Kortti oli varastossa odottamassa sopivaa saajaa ja nyt sellainen löytyi. Aiemmassa kuvassa ei ole noita helmiä nurkissa, ne lisäsin siihen nyt, kun kortti kaipasi vielä vähän jotain. 

4. maaliskuuta 2014

Synttärikutsuja

Taas on vuosi vierähtänyt ja tyttömme synttärit ovat edessä. Ensi viikolla juhlitaan ja tällä viikolla on lähtenyt ja lähtee kutsuja matkaan. Laiskuuden vuoksi suurin osa kutsuista tuli tänä vuonna teetettyä valokuvasta, mutta muutama käsin tehtykin lähtee silti matkaan.

Ylempi, kukkakutsu, viedään tytön hoitotädille. Aiemmin ei häntä olla synttäreille kutsuttu, mutta nyt ajattelin, että olisi kiva kutsua, kun ei noita hoitovuosia enää kovin monta edessä ole... Tämän kutsun idea lähti tuosta kukallisesta paperista. Yhdistin siihen oranssia yksiväristä paperia ja kukallisen paperin sävyihin sopivia paperikukkia. Näytöllä värit ei näytä ihan samalta kuin livenä, mutta hyvin nuo värit natsasivat yhteen. Oranssiin suikaleeseen on leimattu mustalla kutsu-teksti ja hieman töpötetty leimasinväriä myös suikaleen reunoihin.

  
Tämä toinen kutsu menee tytön hoitokaverille. Kaiken sommittelun jälkeen tästä kortista tuli vähän lahjapakettia muistuttava. Jemmasta löytyikin vaikka mitä sävyihin sopivaa, vaikka ensin vaikutti aika haasteelliselta väriltä tuo turkoosi.
 

Muita hoitopaikassa olevia hoitokavereita ei synttäreille kutsuta, mutta yksi entinen hoitokaveri taitaa kutsun saada. Tämän kutsun ajattelin välittää modernisti facebookin kautta, joten tämän enempää kortteja ei tähän kohtaan tarvitse näpertääkään.

28. helmikuuta 2014

Arkistojen kätköistä

Selasin kuvia koneelta muissa asioissa ja löysin blogiin kuvattuja kortteja ja muita tuotoksia, jotka eivät vielä koskaan olleet tänne asti päätyneet. 

Tässä kollaasissa on kortteja, jotka taitavat vielä olla varastossa odottamassa lähettämistä jollekin ja kortteja, jotka ovat jollekin jo lähteneet. Oikean yläkulman muffinssikortteja lähti pari vuotta sitten ystävänpäiväkorteiksi ja oikean alakulman 60-vuotisonnittelukortti oli tilaustyö mieheni työkaverille. Kortin aihe liittyy miesten työhön :). Vasemman yläkulman sahakortti on jollekin lähetetty, mutta valitettavasti en enää muista kuka sen saaja oli.


Patjaraitainen tyyny on opiskeluaikoihin liittyvä ompelutyö, joita tuli silloin tehtyä enemmänkin. Kangas on Ikeasta ja todella helppoa käsiteltävää ommellessa. Tyynyn sävyt sopivat harmahtavan violettiin sohvaamme täydellisesti.

 

27. helmikuuta 2014

Hääparille ja synttärisankarille

Helmikuussa häitään viettäneelle parille lähti onnittelukorttina pinkki-musta sydänkortti.Värit korttiin otin hääkutsusta, joka myös oli pinkki-musta. Musta, pinkille kartongille liimattu ja hopeatussilla koristeltu sydän on kierrätysmateriaalia isäni vanhasta nahkatakista :D.


Ja isästä puheenollen, seuraava kortti lähtikin sitten hänelle. Isä on jossain määrin ulkoilmaihminen, joten siksi valitsin leimakuvioksi tuollaisen luonto- ja metsäaiheen. Kuvio on leimattu Liettuasta tuodun sanomalehden sivulle.
 
 

12. helmikuuta 2014

Pyöreitä vuosia ja tuunausta

Viime viikolla lähti kummisedälle 60-vuotiskortti. Ei ole pöllömpää täyttää vuosia :D. Idea on napattu yhdestä korttikirjasta, mutta sovellettu sitten omiin tarpeisiin ja tällainen siitä tuli:


Toisen projektin, Ikean vanhan penkin tuunauksen, idea taas lähti uusimmasta Unelmien Talo & Koti -lehdestä. Siellä oli juttu, jossa oli eurolavoista toteutettu työpiste, jossa oli puinen penkki ja penkinpäällisessä Vallilan Karkkipäivä-kangasta. Jutun nähtyäni pääsi heti inspiraatio valloilleen ja päätin, että kyseistä kangasta on saatava. 

Vaikka olen aika spontaani näiden ideoideni kanssa enkä malta odotella, vaan toimeen täytyy päästä heti, tässä projektissa joutui silti pari päivää odottelemaan, kun Karkkipäivä-kangasta ei heti ollutkaan saatavilla. Muutaman päivän odottelun jälkeen sitä kuitenkin sain ja tuunaus oli nopeasti tehty, kun maalaushommat sain valmiiksi kangasta odotellessa. Ikean penkki sai uuden, raikkaan ilmeen:

 

12. joulukuuta 2013

Pientä puuhastelua

Jonkinlaisen epämääräisen askartelutauon jälkeen on ollut kiva taas näperrellä kaikenlaista. Joskus inspiraatio on kateissa ja mitään ei synny, vaikka kuinka yrittää ja joskus taas ideoita pulpahtelee mieleen tuosta vaan. Ja luonteeseeni kuuluu, että jos idea pulpahtaa mielen, se pitää myös päästä toteuttamaan h-e-t-i. Saattaa muuten mennä hyvä inspiraatio hukkaan...

Seuraavissa kuvissa on muutama tällainen nyt iski inspiraatio -näpertelyn tulos. Vasemmalla Ikean kehykseen tehty avaintaulu. Näin jossain kaupassa vastaavan myynnissä ja sen hinta oli liikaa budjetilleni, joten päätin tehdä saman itse. Avaimista ylin tupsullinen on ostettu naapurikaupungissa syksyllä järjestetyltä sisustuskirppikseltä, muut avaimet ovat isäni varaston kätköistä. Taustalla linnunpönttöaiheinen paperi, johon avaimet on kuumaliimalla liimattu.

Oikealla yläkulmassa on eilisen idean tulos. Kirjahyllyssä on pitkään seisonut Skräppäyskirja, jonka ideoita olen monesti ollut aikeissa kokeilla. Nyt pääsin toteutukseen asti. Valokuvat ovat vanhoja kuvia isovanhemmistani ja halusin saada ne johonkin esille. Pohjalle on kasattu erinäisiä papereita, kuvia ja pitsinauhaa ja pienen palapelin jälkeen sain kaiken kasattua tauluksi. Tuli aika kiva. PS. Kuvien henkilöt tunnistava voisi paljastaa itsensä vaikkapa kommenttiboksin kautta ;).

Alin taulu on myös Ikean kehyksessä ja siinä on pari vanhaa aterinta ja somisteena pitsinauhaa ja Tiimarin virkattu kukka. 


Toinen työ, joka tällä viikolla ykskaks syntyi oli verhokappa keittiöön. Kaikki lähti siitä, kun mietin, että pitäisi vaihtaa vaalea ruusuverho jouluisempaan. Mitään sopivaa jouluista ei nyt vaan sattunut olemaan valmiina ja kangaslaatikossakaan ei ollut yhtään jouluista kangasta. Sen sijaan siellä oli odottamassa teekuppi-aiheinen kangas, joka tuli ostettua jo kuukausia sitten Eurokankaasta heräteostona. Päätin sitten tehdä siitä "talviverhon". Pari tuntia silittämistä, leikkaamista ja ompelua ja verho oli valmis. Ei kovin jouluinen, mutta eipähän tarvitse olla heti joulun jälkeen verhoa vaihtamassa.


Loppuun vielä tee-se-itse -joulukalenteri, jonka tänä vuonna kasasin tytöllemme ensimmäistä kertaa. Kalenteri on äitini jo vuosia sitten ostama ja se päätyi joskus meille. Täytin kalenterin pienillä joulukuusenkoristeilla (olikin muuten vaikea löytää max. n. 3x3 cm mittaisia koristeita) ja joka aamu tyttö kaivaa lokerosta uuden koristeen omassa huoneessaan olevaan pieneen kuuseen. Mietin mahtaako nelivuotias vielä innostua kuusenkoristeista kalenterissa, mutta suurella innolla hän joka aamu luukun avaa ja tarkasti harkiten sijoittaa saamansa koristeen entisten joukkoon kuuseen. Löytyy meiltä toki sitten myös perinteisemmät suklaa- ja Titi-nalle -kuvakalenteritkin, mutta ei tuo kuusenkoristekalenteri näytä niille yhtään häviävän :).