Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tee-se-itse. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tee-se-itse. Näytä kaikki tekstit

2. huhtikuuta 2017

Lähdön hetkeen

Perjantaina vietettiin työkaverin läksiäisiä. Hän siirtyi "kestojoutilaaksi", kuten eräs harrastuskaverini omaa eläkestatustaan kerran nimitti. Eläkkeelle lähtijä on naisihminen, jolle pyydettiin tekemään kortti. Aluksi löi ihan tyhjää eikä ollut mitään ideaa. Sitten aloin miettiä tätä henkilöä ja hänen persoonaansa ja yhtäkkiä mieleen juolahti käsilaukku. Ei muuta kuin sapluunaa piirtämään ja laukku työn alle. Lahjaksi hän sai mm. vaaleanvihreän Mariskoolin, joten siitä sitten nappasin tuon värin korttiin. Ja lopputulos oli tämännäköinen:
 

Muutamia synttärisankareitakin tähän lähiviikoille mahtuu ja heistä ensimmäiselle lähtee olutaiheinen kortti. Kortin saaja harrastaa oluita (kai niin voi sanoa?!) ja siitä tuli myös kortin aihe. Muistin, että minulla on varastossa noita juoma-aiheisia 3d-kuvia ja sieltä löytyikin oikein sopiva. Tykästyin samalla äskettäin hankkimaani kulmienpyöristysleikkuriin ja pyöristelinkin sitten kulmia sieltä sun täältä :D .


Kolmas äskettäin toteuttamani projekti on vanhan metallitarjottimen tuunaus. Löysin vanhasta mummolastani tuollaisen metallisen tarjottimen, jolle ei varsinaisessa tarkoituksessaan ole juuri käyttöä, joten päätin tehdä siitä liitutaulun. Aloitin projektin jo aikapäiviä sitten maalaamalla pohjaosan liitutaulumaalilla. Totesin kuitenkin homman melko työlääksi ja maalipinnan niin epätasaiseksi, että maalaaminen jäi yhteen kerrokseen. Päätin viimeistellä homman helpomman kautta ja leikkasin liitutaulutarrasta sopivan palan. Ja avot, liitutaulu tuli lopulta hetkessä valmiiksi. Toistaiseksi se vielä hakee paikkaansa, mutta eiköhän sille jostain kohtaa oma paikka löydy. Kenties vaikka keittiöstä vanhan julistetaulun paikalta sitten, kun saadaan pieni pintaremontti tehtyä. Tulevassa tapetissa kun on mustaa ja tuo voisi sopia sen kanssa hyvin. Saa nähdä.

15. tammikuuta 2016

Uuden askarteluvuoden aloitus

Vuosi vaihtui ja uusi askarteluvuosi käynnistyi. Palataan kuitenkin ensin hetkeksi vielä viime vuoteen ja joulukortteihin. Tällä kertaa päädyin tekemään kortit oikeasti sarjatyönä ja varmaan ensimmäistä kertaa ikinä kaikki joulukortin meiltä vastaanottaneet saivat samalla kaavalla tehdyn kortin. Ainut pieni ero tuli lumihiutaleiden ulkonäköön, kun ne on jokainen käsin leikattu ja jokainen on sen takia oma yksilönsä. Mutta niinhän ne lumihiutaleet tapaavat olla :).

Korttipohjaksi valikoitui yksinkertainen pahvinvärinen korttipohja. Lumihiutaleet leikkelin vanhan italiankielisen kirjan sivuista. Kaikessa yksinkertaisuudessaan korttiin ei tullut lumihiutaleen lisäksi muuta kuin käsin kirjoitettu teksti ja ohut puuvärikynällä piirretty kehys.


Töihinkin vein pari korttia, kun pyydettiin. Esimiehen joululahjan mukaan lähti tuollainen samanlainen lumihiutalekortti, kun niitä sattui jäämään pari varastoon. Toinenkin kortti oli jo aiempaa tuotantoa ja pääsi nyt käyttöön, kun työkaveri täytti joulun jälkeen pyöreitä vuosia ja häntä onniteltiin porukalla ao. kortilla.


Tällä viikolla olen ollut muutaman päivän vapaalla ja ehtinyt siivoilujen yms. ohessa tuunailla yhden valaisimen uuteen kukoistukseen. Askarteluhuoneeni nurkassa on jo pitkään majaillut Ikean lasinen pöytävalaisin, joka ei sellaisenaan oikein miellyttänyt silmää ja jolle ei oikein myöskään löytynyt sopivaa paikkaa. Näitä oli alunperin meillä kaksi, mutta toinen on jo aikoja sitten myyty kirpparilla eteenpäin. Toinen sai jäädä, vaikka se onkin pitkään pölyttynyt tarpeettomana.

Nyt sain yhtäkkisen idean siivoillessani askartelupöytääni, kun eteen sattui joulukuiselta Prahan-matkalta ostettu rulla leveää valkoista pitsiä. Päätin käyttää sitä pitsiä tuohon valaisimeen ja siitähän tulikin oikein kiva :). Liimasin pitsin sieltä täältä kuumaliimalla valaisimen pintaan kiinni ja ainakin muutaman illan käytön jälkeen näyttäisi kestävän ihan hyvin. Ja nythän tuo valaisin pääsi paraatipaikalle olohuoneeseen. Kuvassa valaisin ilman valoa ja valon kanssa ja kummassakaan se ei näytä yhtä hyvältä kuin luonnossa, mutta näkee tuosta nyt idean ainakin. Itse tykkään tuosta nyt kovasti.


Tällä viikolla oli tarkoitus ehtiä myös pari muuta tuunausta, joista toinen on jo aloitettu ja toinen vasta suunnitteluasteella, mutta ihan kaikkeen ei aika riittänyt. Onpahan hommaa seuraavillekin vapaille...

27. marraskuuta 2015

Lisää joulua :)

Kun oli aikaa, niin tulipa näprättyä koko rahan edestä :). Bongasin joskus netistä kuvan, jossa oli tehty koristeita vessapaperirullan hylsyistä. Pitkän aikaa suunnittelin, että kokeilen itsekin, mutta aikaa ei koskaan tuntunut olevan niin paljon, että ehtisin syventyä asiaan enemmän. Nyt oli.

Netistä tulostamaani mallikuvaa en sitten tähän hätään löytänyt, joten mallit piti soveltaa omasta päästä. Ensin tein isomman ikkunakoristeen, johon siis käytin vessapaperirullasta leikattuja noin parin sentin levyisiä rinkuloita. Litistin ne ovaalinmuotoisiksi ja sommittelin ensin pöydällä sopivan kuvion. Sen jälkeen kappale kerrallaan liimasin kuumaliimalla osat toisiinsa. Päivän verran annoin liimausten kuivaa ja sen jälkeen maalasin spraymaalilla koristeen kuparinväriseksi. Taas kuivatusta ja lopuksi liimailin vielä vähän helmiä ja keskelle huopakukan somisteiksi. Ja avot, koriste on jo ikkunassakin ja näyttää tosi kivalta.
Kun tyttäreni näki tuon ensimmäisen koristeen, ilmoitti hän haluavansa omaan huoneeseensa myös jonkun tuollaisen. Hänelle tein pienemmän kukan, kun siihen sattui olemaan valmiina sopiva määrä rinkuloita. Sama työjärjestys oli tässäkin: kuumaliimalla osat yhteen, maalaus kuparinväriseksi ja lopuksi punainen kukka ja helmi keskustaan. Tämä roikkuu nyt tytön huoneen ikkunassa.

Edellisessä postauksessa oli jo näitä joulupakettivaloja ja tässä on nyt muutama lisää. Ne, jotka viimeksi jäivät vielä kuivamaan. Valkoinen menee tilaustyönä kaverille. Mustan taas meinasin viedä jouluviemisinä hierojalle, joka kärsivällisesti on jaksanut murjoa minua taas koko vuoden säännöllisesti :P. 
Näitä joulupakettivaloja on vieläkin työlistalla pari, kun sain vielä muutaman tilauksen noista. Kävin jo hankkimassa lisää narujakin, joten jokusen laatikon saan vielä pyöriteltyä. Nyt, kun noita tehtyjä on alla jo useampi, on seuraavia helpompi työstää, kun on vähän enemmän käsitystä siitä miten homma käytännössä kannattaa tehdä, jotta lopputulos on mahdollisimman siisti. Kaikkein kimurantein työvaihe taitaa olla se pahvilaatikon purkaminen tuolta sisältä pois... Tosin senkin voi kiertää käyttämällä - kuten tein tuon mustan kanssa - sisällä kirkasta muovilaatikkoa, jota ei tarvitse edes yrittää poistaa vaan se saa jäädä paikoilleen.

23. marraskuuta 2015

Itsenäisyyspäiväksi ja jouluksi

Useampi päivä vapaata töistä ja kerrankin aikaa askarteluille :). Parikin eri juttua on ollut työn alla. Toiseen sain inspiraation facebookista ja toiseen viime viikolla kotiin jaetusta Postinen-läpyskästä.

Facebookin ihmeellisessä maailmassa törmäsin kuvaan, jossa oli tehty narusta lahjapaketti, jonka sisällä on jouluvalot. Innostuin ja päätin kokeilla. Ja hommahan meinasikin lähteä lapasesta ihan tykkänään :P. Tällä hetkellä valmiita valolahjapaketteja on kolme ja kaksi seuraavaa on vielä kuivamassa ja odottamassa viimeistelyä. Yhden ainakin vielä teen, kun lupasin tehdä kaverille kans. Pitää vaan käydä ostamassa lisää hapankorppuja, jotta saan oikeankokoisen laatikon projektille (alin on hapankorppulaatikosta ja näyttää kivoimmalta) :D.

Tässä kollaasina ne tällä hetkellä valmiit:
Ylin ja alin paketeista on tehty pellavanarusta ja se oli sopivan napakkaa tuohon hommaan. Ostin samaa pellavanarua myös mustana ja siitä yksi kokeilu on kuivamassa. Keskimmäinen on tehty valkoisesta sekoiteneulelangasta ja se oli ehkä vähän turhan pehmeää tuohon tarkoitukseen, vaikka kyllähän sekin decoupage-lakkakäsittelyllä kovettui. Kaikissa sisällä kirkkaat patteriledit.

Se toinen projekti, Postisesta napattu, on nimeltään "Ilahduta veteraania kortilla". Tarkoitus oli siis tehdä kortti/kortteja, jotka Posti toimittaa saaminsa veteraanien osoitteisiin. Ja tarkoitus olisi myös, että jokainen veteraani saisi ainakin sen yhden kortin. Sitä en tiedä miten homma tästä etenee, kun Posti lupaa toimittaa nämä kortit saajilleen itsenäisyyspäivään mennessä, mutta samalla lakkoilee...

Joka tapauksessa päätin muutaman kortin kampanjaan tehdä ja toivon, että ne myös päätyvät saajilleen. Lainasin äidiltäni tuota puu-kuvioleikkuria ja siitähän se idea sitten lähtikin. Kolme korttia tein ja kahteen riitti tuohi-kuvioista paperia taustalle, kolmanteen tuli hirsiseinää. Kummatkin höystin tummalla sinisellä ja samaan sävyyn löytyi myös pilkullista nauhaa, joka kulkee poikki kortin ja nauhan päällä on pieni rusetti myös. Tekstit taiteilin käsin, kun ei ollut sopivaa valmista tekstiä. 

Noista tuli mielestäni ihan onnistuneet, vaikka aika pikaisella aikataululla nuo ideoinkin. Aikaa oli annettu keskiviikkoon saakka, mutta meinasin käydä vielä tämän päivän aikana viemässä nuo postiin.

7. tammikuuta 2015

Ompelukoneesta kirjoituspöydäksi

Kun nyt vauhtiin pääsin taas pitkästä aikaa, niin laitetaanpa vielä toinenkin postaus samalle päivälle. Pari tuunausprojektia on myös hiljattain valmistunut ja niistä vähän tässä.

Ensimmäinen projekti oli kunnostaa vanha lasiovinen kaappi, joka on kulkenut mieheni matkassa lapsuudenkodista lähtien. Kaappi on jämäkkä puinen, joten poiskaan sitä ei viitsinyt heittää. Pientä käsittelyä se silti tummuneisiin puuosiin kaipasi ja sain vapaat kädet päivittää kaapin nykyhetkeen.

Projekti alkoi kevyellä hionnalla ja sen jälkeen maalasin puuosat valkoiseksi. Kalustemaalin jämä löytyi varastosta valmiiksi, joten tuumasta toimeen pääsi heti.

Maalin kuivuttua sommittelin taustaseinälle vanhasta italiankielisestä pokkarista sivuja lomittain. Hieman kellastuneet sivut tuovat kaappiin vähän mennyttä aikaa. Sivujen päälle vedin pari kerrosta kalustelakkaa. Hyvä tuli ja nyt kaappi jatkaa elämäänsä makuuhuoneemme seinällä.


Toisen projektin lähtölaukaus tuli jo kesällä, kun naapuri soitti ja kysyi tarvitaanko meillä vanhaa ompelukonetta pöytineen vai heittääkö hän sen roskiin. Kielsin ehdottomasti heittämästä pois, vaikka en heti tiennytkään, mitä pöydällä tehtäisiin.

Ajan kuluessa päässä muhi ja ajatus jalostui lopulta ideaksi tehdä ompelukoneen jalasta ja vanhasta askartelupöytäni tasosta tyttären huoneeseen kirjoituspöytä. Maalasin mustan ompelukoneen jalan spraymaalilla valkoiseksi. Muutama kolhu siihen on varastossa jo ehtinyt tulla, mutta emme anna niiden haitata. Elämä saa näkyä.

Pöytätaso oli jo valmiiksi kuultokäsitelty valkoiseksi, joten jatkoin suoraan maalaamalla pintaan mustia liitutaulutähtiä. Maalarinteipeistä huolimatta liitutaulumaali karkasi vähän tähtien ulkopuolellekin ja päädyin sitten peittämään röpelöt reunat hopeatussiraidoilla. Tällä käsittelyllä tähdistä tulikin tosi kivat. Ja tyttökin tuntuu tykkäävään uudesta pöydästään, kun viihtyy hyvin sen ääressä värittämässä ja piirtelemässä. Eiköhän tuo nyt jonkin aikaa palvele työpöytänä.

Pöytään kuulunut ompelukonekin on vielä varastossa jemmassa. Se on niin kaunis, ettei sitä voinut heittää pois, mutta en kyllä ole vielä keksinyt missä se voisi olla esillä. Painaa nimittäin jonkin verran.

28. elokuuta 2014

Tuunauksia ja lahjoja

Aina on työn alla useampia projekteja, jotka vaan näköjään tahtovat venyä ja venyä. Huomaan, että ongelmani on se, että innostun kyllä aloittamaan kaikenlaista heti, kun inspiraatio iskee, mutta homman loppuun saattamiseen saattaakin sitten vierähtää tovi jos toinekin. 

Sain nyt kuitenkin jokin aika sitten valmiiksi pienen tuunausprojektin, jonka toteuttamista mietin pitkään, vaikka tiesinkin mitä aion tehdä. Se työhön ryhtyminen vaan vei aikaa.

Kyseessä oli siis tarjotin, jonka veljeni on joskus aikoinaan koulussa puukässätunnilla tehnyt. Tarjotin on jossain vaiheessa elämää päätynyt meille ja aikansa se palveli alkuperäisessä kuosissaan. Siinä oli jopa edelleen näkyvissä veljen lyijykynällä piirtelemät kahvojen kohdat. Tarjotin on kätevänkokoinen, kun viedään kesäisin esim. kahvikuppeja yms. terassille ja siksi en halunnut hävittää sitä. Plus että onhan se veljen käsityötä. Jotain se silti kaipasi ja päätin näyttää sille vähän maalipensseliä.

Alkuperäinen tarjotin oli peruspuunvärinen: 


Maalasin tarjottimen ensin pariin kertaan valkoiseksi ja sen jälkeen sommittelin keskelle tähden, josta tuli musta. Idea lähti siitä, että näin jossain verkkokaupassa tarjotinpöydän, jossa oli samantyylinen tähtikuvio. Sille pöydälle ei ollut sijaa meidän huushollissa, joten päätin toteuttaa oman version jo olemassa olevasta tarjottimesta, ilman jalkoja. Ja tällainen siitä tuli:
 

Seuraava kokeilu odotti myös jo tekijäänsä. Olen viime joulusta saakka pyöritellyt keittiössä Lidlin creme brúlee -lasikippoja, joita en raaskinut heittää lasinkeräykseen mutta joille nyt ei oikein heti löytynyt mitään käyttöäkään. Äskettäin kävin Sinellissä ja ostin sieltä pitsitarroja, joita päätin kokeilla kippoihin. Ja niistähän tulikin oikein kivat tuikkukupit :). Paketissa oli kolmea erilevyistä tarraa ja kaksi kapeinta sopi noihin kippoihin hyvin. Kolmas oli leveämpää ja vaati isomman alustan, joten anopin hillopurkki päätyi kolmanneksi tuikkukupiksi. Sen pitsinauhaa koristelin vielä tarrahelmillä, jotka ei kyllä kuvasta juuri erotu. Kuppien pohjalla on keväiseltä Kreetan-matkalta kannettuja valkoisia/vaaleita kiviä. Ja tuikkukuppejahan meillä ei ennestään ollut vielä yhtään...

Tässä kipot päivänvalossa sekä illalla tositoimissa. Kivat, ainakin minusta. (Ps. pöytäliinana muuten äitini tuunaama Ikean paneeliverho kantattuna mustalla nauhalla)
 


Ja lopuksi vielä synttärikortti sekä osa lahjaa. Äitini täytti viime viikolla vuosia ja sai tällä kertaa tee se itse -lahjan. Osa lahjaa oli tuo helmirannekoru, johon käytin vanhaa varastoa. Toinen osa oli sitruunakakku, joka tuli sitten synttäripäivän kahvipöydässä nautittuakin heti. Myös lahjakotelon askartelin itse ja tietysti kortti kuului pakettiin myös. Löysin kerran kirpputorilta pussillisen valmiiksi stanssattuja kuvioita ja yksi niistä on käytetty noiden mansikoiden alla. Reunoja on hieman väritetty siniharmaalla leimasinmusteella. Muu väritys lähti mansikkakuvasta.


30. toukokuuta 2014

Helatorstain hyötykäyttö :)

Helatorstaista muodostui sadepäivä ja kun ulkona ei viitsinyt nenäänsä näyttää pikapyrähdystä pidempään, piti keksiä puuhaa sisällä. Päätin ommella :). Ja ompelutöiden ohella syntyi pari muutakin juttua.

Ompelutyöt lähti käyntiin verhojen ompelulla. Uudistetaan mökillä keittiötä ja samalla uudistuu vähän muutakin ja nyt piti saada verhot vanhan keittiön yläkaapin oviverhoksi. Vanhat on roikkuneet paikallaan jo vuosia, joten ilmeen vaihdosta kaivattiin. Aikani kangasvarastoa pengottuani löysin aikoja sitten SPR:n Kontista viidellä eurolla ostamani retrokukkaverhot, joista nyt sitten napsaisin sopivat pätkät oviverhoiksi. Kuvaa näistä ei vielä ole, kun eivät ole paikallaan.

Tuo verhojen ompelu oli niin nopea homma, että samalla päätin tehdä jotain muutakin, kun kone kerran oli esiin otettu. Kangasvarastosta löytyi jämät Vallilan Karkkipäivä-kankaasta, jolla uudistin aiemmin jakkaran. Näistä jämistä ompelin kaksi kassia. Itselleni ensimmäisen ja kun tytär tämän näki, halusi hän toisista paloista itselleen oman. Omaan kassiini tein tarkoituksella pitkät hihnat, koska kassia on voitava kantaa myös olalla. Hihnojen kangas on myös varaston löytöjä. Ihan täysin se ei ehkä kettuihin natsaa, mutta saa välttää, kun homma oli saatava valmiiksi heti, eikä joskus. En siis malttanut odotella, että saisin arkena kangaskaupasta jotain sopivampaa kangasta, vaan tuo saa nyt kelvata :).


Tyttö menee tänä iltana juhlimaan entisen hoitokaverinsa 5-vuotissynttäreitä. Synttärikortti valmistui muutama päivä sitten. Kortti menee pojalle, mutta sävyt on vähän ehkä tyttömäisiä. Toivottavasti robottiaihe kompensoi vähän tuota värimaailmaa. Robotin kuvat on leikattu valmiista arkista ja muu värimaailma valikoitui noiden perusteella. Pohjalle vihreää vinoruutuista paperia ja kuvien väliin samalla kuviolla mustavalkoista teippiä. Samaa teippiä oli näköjään käytetty myös saman hepun viimevuotisessa kortissa, mutta haitanneeko tuo ;). Yläkulmaan vielä punainen legopalikka-haaraniitti ja leimalla onnittelut sekä vitonen.


Mökin keittiömuutokseen liittyen näpertelin eilen vielä allaolevan taulun mökin uuteen keittiöön. Tarra on Kodin1:stä, samoin kehys ja paperin tuohon taustalle kaivoin omasta varastosta. Hours-sanan kirjaimet jäi vähän vinoon, kun ne oli pakko irrottaa aputarrasta ja liimata kehykseen yksitellen, kun valmis asettelu ei olisi ihan mahtunut kehysten sisään vaan kirjainten reunat olisi jääneet osittain kehyksen alle. Ja koska tätä liimaa ja irrota -hommaa ei olisi voinut montaa kertaa paperilla toistaa, liimasin taustapaperin sijaan nuo kirjaimet lasiin. Paperi on lasin alla yksin ja kirjaimet lasissa kiinni.

13. toukokuuta 2014

Äidin ja tyttären askarteluja

Joku osa askarteluinnosta on tainnut periytyä tyttärellekin, kun hänkin tykkää askarrella kaikenmoista ja tehdä itse juttuja.

Äitienpäivä oli yksi hyvistä syistä tehdä jotain itse. Tyttö sai synttärilahjaksi ompelukuvia ja ensimmäistä kuvaa tehdessään ilmoitti jo samalla kuvan saajaksi isomummon. Aiemmin kuva jäi lähettämättä, mutta äitienpäiväkortin yhteydessä laitettiin se sitten samaan kuoreen lahjaksi. Ensimmäisessä kuvassa alarivissä on sekä isomummon saama ompelukuva että perhoskortti, joka oli valmiina varastossa odottamassa sopivaa saajaa. Ylärivin kortti puolestaan vietiin huhtikuun lopussa muskariopettajalle kukkakimpun kera kiitokseksi kuluneesta lukuvuodesta. Kortti näyttää isolta, mutta todellisuudessa korttipohjan koko on n. 13,5 cm x 6,5 cm.


Yksi äskettäin valmistunut projekti on tilkkupeitto. Olikohan tämä nyt järjestyksessään neljäs tai viides tällainen... Joka kerta tuo tilkkupalapeli on yhtä hauskaa sommittelua. Tällä kertaa värit oli vähän räväkämpiä ja ideointi lähti tuosta Eurokankaasta löytyneestä maatuskakankaasta, jota oli pakko saada ujutettua peittoon. Muut kankaat on aiemmasta peittoprojektista yli jääneitä palasia sekä muita paloja, jotka väriensä puolesta sopivat mukaan. Peiton koko on 100 x 190 cm. Tällainen siitä tuli:

Lopuksi vielä kuva lapselta saamastani äitienpäivälahjasta. Olivat hoitopaikassa istuttaneet pelargonioita ja ruukutkin on omin käsin maalattu. Kaveri on vielä nupullaan, joten kukkien väristä en osaa sanoa. Tyttö kuvaili kukkia "pinkin värisiksi ja reunoilla on punaista ja keskellä keltaista ja vähän violettia". Toistaiseksi on siis vielä arvoitus, mitä väriä ne lopulta ovat, mutta johan tuossa todennäköisimmät olikin lueteltu :D. Tällaisia lahjoja arvostan kyllä paljon. 

14. huhtikuuta 2014

Pääsiäisaskartelua ja huhtikuun merkkipäiviä

Meillä ei ole tapana pääsiäistä mitenkään suuremmin kotiin koristella, mutta tänä vuonna tehtiin pieni poikkeus. Mitään mittavia koristeluja meillä ei tänäkään vuonna ole, mutta ne vähäiset on nyt tytön kanssa itse tehty. Hoitopaikassa tyttö oli kylvänyt rairuohoa, joka kasvaakin jo oikein komeasti. Sen sekaan laitettiin muutamia vanhoja tipuja seikkailemaan.

Uusia koristeita syntyi puumunista ja askartelupunoksesta. Ruskeasta ja valkoisesta tuli pääsiäispuput ja keltaisesta parit tiput. Kuumaliimalla liimasin punokset muniin kiinni. Tipujen nokat on oranssia kartonkia ja kaikkien silmät pieniä helmiä. Pupuille laitoin myös pienet pätkät punosta kuonoksi.

Hoitopaikassa tyttö oli tehnyt myös muutaman virpomavitsan, mutta tarvetta tuli muutamalle lisää, joten jatkettiin hommaa kotona. Tyttö kasasi omiin vitsoihinsa värikkäitä juttuja, itse tein omistani hieman "vintagetyyliset", joita tyttö ystävällisesti luonnehti "rumiksi" ja "tylsiksi" :D. Omasta mielestäni niistä tuli oikein kivat. Pyöreistä pienistä kakkupapereista kieritin kukkia, joiden heteeksi leikkasin köynnöksestä pätkät. Liput/viirit on tehty washiteipeistä. Toisella omallani kävin eilen vitsimielessä virpomassa kummejani, toisen jätin pääsiäiskoristeeksi kotiin.

Tällaisia kättentöitä saatiin aikaiseksi (ja näissä kuvissa on nimenomaan se minun "tylsä" ja "ruma" vitsani):


Huhtikuun alkupuolella synttäreitä viettää veljeni sekä anoppini. Veljelle lähti synttärikortiksi tällä kertaa punasävyinen kortti, jonka perusidea on napattu jostain korttikirjasta ja sovellettu sitten omiin tarkoituksiin paremmin sopivaksi. Kortissa olevat pelikortit kertovat veljeni täyttämät ikävuodet ;).

Oikeanpuoleinen kortti vietiin anopille synttärilahjan kera. Kortissa olevassa tekstipaperissa oli valmiina nuo vihreäsävyiset kukat, joiden päälle laitoin muutaman paperikukan tuomaan vähän enemmän ulottuvuutta. Yläreunaan pitsinauha ja "viiri", jossa onnea-teksti tarrakirjaimilla toteutettuna. Alareunassa on metallinappi. Mistä lie jäänyt varastoon...


Anoppi arvostaa kaikkea itsetehtyä, joten lahjan suhteen ajatus oli, että teen jotain itse. Hänelle on myös todella vaikea keksiä mitään lahjaa, kun kaikkea on jo riittävästi. Päädyin kelloon nähtyäni askarteluverkkokaupassa noita ihania kellotauluja. Kahvikissalle kahvipannun muotoinen kello :). 

Kahvipannu on koristeltu kahdella (tai tarkkaan ottaen kolmella, koska kahvassa on eri paperia kuin muualla) eri paperilla, josta revin suikaleita ja asettelin ne pannuun vapaalla kädellä vinoon. Paperit on liimattu pohjaan erikeepperi-vesiseoksella. Kuivuttuaan lakksin kellon dekoupage-lakalla. Numerot leikkasin mustasta liitutaulutarrasta ja voin sanoa, että olipahan näpertämistä. Viivottimen kanssa mittailin numerot oikeille paikoilleen ja sen jälkeen lisäsin kellokoneiston ja viisarit. Valmis kello vaati vielä jotain pientä yksityiskohtaa, joten laitoin kannen reunakohtaan samettipintaista kuviotarraa. Lahjan saaja vaikutti tykkäävän lahjastaan ja mietti heti, mihin kellon sijoittaisi. Onpahan ainakin sellainen lahja, ettei luulisi toista samanlaista löytyvän :). Tässä vielä lähtötilanne ja valmis kello kuvina:
 

12. helmikuuta 2014

Pyöreitä vuosia ja tuunausta

Viime viikolla lähti kummisedälle 60-vuotiskortti. Ei ole pöllömpää täyttää vuosia :D. Idea on napattu yhdestä korttikirjasta, mutta sovellettu sitten omiin tarpeisiin ja tällainen siitä tuli:


Toisen projektin, Ikean vanhan penkin tuunauksen, idea taas lähti uusimmasta Unelmien Talo & Koti -lehdestä. Siellä oli juttu, jossa oli eurolavoista toteutettu työpiste, jossa oli puinen penkki ja penkinpäällisessä Vallilan Karkkipäivä-kangasta. Jutun nähtyäni pääsi heti inspiraatio valloilleen ja päätin, että kyseistä kangasta on saatava. 

Vaikka olen aika spontaani näiden ideoideni kanssa enkä malta odotella, vaan toimeen täytyy päästä heti, tässä projektissa joutui silti pari päivää odottelemaan, kun Karkkipäivä-kangasta ei heti ollutkaan saatavilla. Muutaman päivän odottelun jälkeen sitä kuitenkin sain ja tuunaus oli nopeasti tehty, kun maalaushommat sain valmiiksi kangasta odotellessa. Ikean penkki sai uuden, raikkaan ilmeen:

 

12. joulukuuta 2013

Pientä puuhastelua

Jonkinlaisen epämääräisen askartelutauon jälkeen on ollut kiva taas näperrellä kaikenlaista. Joskus inspiraatio on kateissa ja mitään ei synny, vaikka kuinka yrittää ja joskus taas ideoita pulpahtelee mieleen tuosta vaan. Ja luonteeseeni kuuluu, että jos idea pulpahtaa mielen, se pitää myös päästä toteuttamaan h-e-t-i. Saattaa muuten mennä hyvä inspiraatio hukkaan...

Seuraavissa kuvissa on muutama tällainen nyt iski inspiraatio -näpertelyn tulos. Vasemmalla Ikean kehykseen tehty avaintaulu. Näin jossain kaupassa vastaavan myynnissä ja sen hinta oli liikaa budjetilleni, joten päätin tehdä saman itse. Avaimista ylin tupsullinen on ostettu naapurikaupungissa syksyllä järjestetyltä sisustuskirppikseltä, muut avaimet ovat isäni varaston kätköistä. Taustalla linnunpönttöaiheinen paperi, johon avaimet on kuumaliimalla liimattu.

Oikealla yläkulmassa on eilisen idean tulos. Kirjahyllyssä on pitkään seisonut Skräppäyskirja, jonka ideoita olen monesti ollut aikeissa kokeilla. Nyt pääsin toteutukseen asti. Valokuvat ovat vanhoja kuvia isovanhemmistani ja halusin saada ne johonkin esille. Pohjalle on kasattu erinäisiä papereita, kuvia ja pitsinauhaa ja pienen palapelin jälkeen sain kaiken kasattua tauluksi. Tuli aika kiva. PS. Kuvien henkilöt tunnistava voisi paljastaa itsensä vaikkapa kommenttiboksin kautta ;).

Alin taulu on myös Ikean kehyksessä ja siinä on pari vanhaa aterinta ja somisteena pitsinauhaa ja Tiimarin virkattu kukka. 


Toinen työ, joka tällä viikolla ykskaks syntyi oli verhokappa keittiöön. Kaikki lähti siitä, kun mietin, että pitäisi vaihtaa vaalea ruusuverho jouluisempaan. Mitään sopivaa jouluista ei nyt vaan sattunut olemaan valmiina ja kangaslaatikossakaan ei ollut yhtään jouluista kangasta. Sen sijaan siellä oli odottamassa teekuppi-aiheinen kangas, joka tuli ostettua jo kuukausia sitten Eurokankaasta heräteostona. Päätin sitten tehdä siitä "talviverhon". Pari tuntia silittämistä, leikkaamista ja ompelua ja verho oli valmis. Ei kovin jouluinen, mutta eipähän tarvitse olla heti joulun jälkeen verhoa vaihtamassa.


Loppuun vielä tee-se-itse -joulukalenteri, jonka tänä vuonna kasasin tytöllemme ensimmäistä kertaa. Kalenteri on äitini jo vuosia sitten ostama ja se päätyi joskus meille. Täytin kalenterin pienillä joulukuusenkoristeilla (olikin muuten vaikea löytää max. n. 3x3 cm mittaisia koristeita) ja joka aamu tyttö kaivaa lokerosta uuden koristeen omassa huoneessaan olevaan pieneen kuuseen. Mietin mahtaako nelivuotias vielä innostua kuusenkoristeista kalenterissa, mutta suurella innolla hän joka aamu luukun avaa ja tarkasti harkiten sijoittaa saamansa koristeen entisten joukkoon kuuseen. Löytyy meiltä toki sitten myös perinteisemmät suklaa- ja Titi-nalle -kuvakalenteritkin, mutta ei tuo kuusenkoristekalenteri näytä niille yhtään häviävän :).