23. lokakuuta 2015

Tauon jälkeen


Blogin päivittäminen on viime kuukausina jäänyt luvattoman vähiin ja kesäkin on ehtinyt vaihtua jo syksyksi, mutta yritän nyt taas skarpata tämän kanssa. Lähinnähän kirjoittelen tätä omaksi ilokseni ja arkistoidakseni tehdyt jutut yhteen paikkaan, joten sikäli suuria paineita jatkuvaan päivittämiseen en ole ottanutkaan.

Nyt, useamman kuukauden tauon jälkeen, päätin taas kerätä tehtyjä juttuja talteen aina kesältä saakka.

Kesäkuun lopussa tyttömme lopetti perhepäivähoitajalla ja hoitajalle vietiin tytön valitseman lyhdyn lisäksi tietysti kortti. Kortista tuli aika hempeä, mutta ei kuitenkaan liian imelä. Kahvipannu kuvastaa rentoja kahvihetkiä, joihin hoitajalla nyt tuli aikaa, kun hän päätti lopettaa perhepäivähoitajana toimimisen kokonaan. 


Heinäkuun alussa juhlimme tuttavapariskunnan häitä ja heille vietiin lahjan kanssa tällainen kortti:
 

Korttiin valikoitui murrettuja sävyjä vähän sen perusteella, millaisia sävyjä kutsukortissa oli. Kortissa on käytetty valmiita skräppikuvioita lisättynä omilla taustoilla ja koristeilla. Tykästyin kovasti noihin paperiruusuihin, vaikka ne tekevätkin kortista aika pullean. Tässä tapauksessa se tosin ei haitannut, kun korttia ei laitettu edes kuoreen, postittamisesta puhumattakaan, vaan se vietiin saajille lahjan kanssa suoraan käteen. Harmikseni huomasin, että itse tehdystä lahjataulusta ei tainnut tulla otettua kuvaa lainkaan :(. Tai ainakaan en nyt sellaista arkistoista löytänyt.

Seuraava kortti on myös jo kesäkuulta, jolloin vanhemmillani oli 40-vuotishääpäivä. Kortti oli tehty varastoon jo aiemmin ja odotti sopivaa käyttöä. Kaivoin sen sieltä tähän tarkoitukseen ja tuunasin hieman kukilla ja organzanauhalla.  



Kaksi viimeisintä korttia onkin sitten vähän tuoreempaa satoa syksyltä. Syyskuussa lähti veljen tyttöystävälle matkailuaiheinen kortti synttäripäiväksi. Tyypit olivat lähdössä synttäreistä muutaman viikon päästä matkoille ja vähän sen takia valkkasin korttiin matkailuaiheen. Tämäkin kortti oli tehty jo hetki aiemmin ja nappasin sen sitten käyttöön, kun väritkin sattuivat olemaan saajansa näköiset.


Nallekortti vei synttärionnittelut kaverilleni. Ja niinikään tämäkin kortti oli jo varastossa odottamassa ja käytettiin nyt, kun en ehtinyt sillä hetkellä askarteluhommiin. Onneksi reserviä löytyy ja toisaalta on välillä paikallaan tyhjentää sitäkin, jotta saa taas uusia tilalle. Vapaa-aika on vaan viime aikoina ollut vähän vähissä askartelupuuhiin, mutta eiköhän tässä loppuvuodesta tule taas istuttua askartelupöydänkin ääreen.


Seuraaviakin projekteja olisi taas näköpiirissä, isompina niistä varmaan isänpäivä ja pikkuhiljaa myös joulu. Joulukortteihin on jo ideoita mietittynä, mutta yhtään korttia ei vielä ole valmistunut. Niistä sitten myöhemmin lisää.

2. kesäkuuta 2015

Kevään ja alkukesän kortteja


Helmikuusta on ehditty taivaltaa kesään ilman blogipäivityksiä. Energiaa on viime kuukausina tullut suunnattua enemmän työntekoon ja myös koiravauvaan, joiden myötä korttirintamalla on tehty viime aikoina vain ns. pakolliset. Jotain kuitenkin.

Tämä punasävyinen emalikuppikortti meni anopille, joka täytti keväällä puolipyöreitä vuosia. Kortin idea lähti tuosta kuvasta, joka sopi saajalleen kuin nenä päähän. 


Seuraavan kortin tein todella pikaisella aikataululla, kun päätettiin ex tempore lähteä käymään miehen serkun synttäreillä. Minulla oli noin tunti aikaa kehittää onnittelut muusikkomiehelle ja lopputulos on käytettyyn aikaan nähden erittäin hyvä. Pelikortit muodostavat iän. Tätä ideaa olen käyttänyt joskus aiemminkin ja käytinpä nytkin :).


Perhoskortilla puolestaan toivotin aurinkoista kesää työkavereille paikassa, jossa olin alkuvuoden töissä. Palaan takaisin samaan paikkaan loppukesästä, mutta kun nyt lähdin kuitenkin pois vähän pidemmäksi aikaa, niin vein kakun mukana kortinkin.


Tuoreinta satoa edustaa kortti poikavauvalle. En halunnut kortista ihan pelkästään sinisävyistä ja bongattuani arkistoistani tuota kettupaperia värimaailma lähtikin helposti rakentumaan sen ympärille. Teksti "It's a boy" on pätkä liimataustaista nauhaa, jonka myös liimasin ruskealle kartongille autokuvan tapaan. Kiva oli vaihteeksi tehdä ns. poikakortti, kun niitä on tarvinnut jostain syystä vähemmän kuin kortteja tytöille.

Yksi hääkorttikin on jo tehtynä ja kuvattuna, mutta sen julkaisen hieman lähempänä h-hetkeä, vaikken uskokaan, että hääpari tästä blogista ja sitä kautta kortista mitään tietäisivätkään.

26. helmikuuta 2015

Oloneuvokselle ja synttärisankarille


Tulipa taas vaihteeksi tilaustyö. Kortti meni samaan työpaikkaan, jonne olen jo aiemmin kortin tai kaksi tilauksesta tehnyt. Tällä kertaa kortti menee henkilölle, jonka työpäivät alkaa olla tehty ja edessä odottaa "kestojoutilaan" rennot päivät. Tuntematta paremmin kortin saajaa päädyin valitsemaan kortin aiheeksi leppoisan mato-ongiskelun.

Idea lähti tuosta vanhahtavasta kuvasta ja sen ympärille kasasin sitten sopivansävyistä ruudullista paperia, kalenterin sivun, johon kirjoitin tj 0 ja vähän koristeita. Ohut washiteippi tuo vähän särmää ja kalastajanhattu koristaa teippien risteyskohtaa. Leppoisia eläkepäiviä on kirjoitettu dymolla. Saaja saa korttinsa kai huomenna, joten vielä en tiedä, mitä tämä kortista pitää.


Toinen kortti menee lähipiiriin ja kalastusaiheinen on sekin. Kortissa on synttärisankari pilkillä pari vuotta sitten. Kuvan olen ottanut itse ja sen enemmittä kuvankäsittelyittä se oli niin valmis korttikuvaksi valkoisine taustoineen, että oli pakko käyttää sitä tässä :).

Korttipohja on harmaa, sen päällä on hennon harmaakuvioinen paperi ja pilkkijän kuva on liimattu vielä yhdelle harmaalle paperille. Alla on pätkä washiteippiä tuomassa hieman tummuutta ja alareunassa muutama kalahaaraniitti. Kuva on kohotarroilla kiinni korttipohjassa, jottei kokonaisuus mene liian litteäksi. Paljon onnea -teksti on valmis koristekuvio, jonka laitoin kiinni vähän paksummilla kohotarroilla. Tämä kortti menee saajalleen illalla tai huomenna. Merkkipäivä on kyllä vasta viikonloppuna, mutta kenties juhlimme hieman etukäteen.

22. helmikuuta 2015

Ystävänpäiväkortit 2015

Tänä vuonna ystävänpäiväkortti-inspiraatiota piti vähän herätellä, kun ei meinannut löytyä mitään uutta ja kivaa ideaa. Lopulta päädyin nappaamaan viiri-idean ulkomaalaisesta askartelulehdestä ja sitä soveltaen tein osan korteista. Ja tytär halusi antaa oman panoksensa kortteihin ja teki kummeilleen oman version samaisesta viirimallista. Alla kollaasissa meidän molempien kätten työt:
Ja kuten aina, niin myös tällä kertaa, pysyminen yhdessä ja samassa mallissa tuotti suuria vaikeuksia ja niinpä matkaan lähti myös muunlaisia kortteja. Muutaman kaivoin varastosta jemmasta, muutaman tein tätä tarkoitusta varten.

7. tammikuuta 2015

Ompelukoneesta kirjoituspöydäksi

Kun nyt vauhtiin pääsin taas pitkästä aikaa, niin laitetaanpa vielä toinenkin postaus samalle päivälle. Pari tuunausprojektia on myös hiljattain valmistunut ja niistä vähän tässä.

Ensimmäinen projekti oli kunnostaa vanha lasiovinen kaappi, joka on kulkenut mieheni matkassa lapsuudenkodista lähtien. Kaappi on jämäkkä puinen, joten poiskaan sitä ei viitsinyt heittää. Pientä käsittelyä se silti tummuneisiin puuosiin kaipasi ja sain vapaat kädet päivittää kaapin nykyhetkeen.

Projekti alkoi kevyellä hionnalla ja sen jälkeen maalasin puuosat valkoiseksi. Kalustemaalin jämä löytyi varastosta valmiiksi, joten tuumasta toimeen pääsi heti.

Maalin kuivuttua sommittelin taustaseinälle vanhasta italiankielisestä pokkarista sivuja lomittain. Hieman kellastuneet sivut tuovat kaappiin vähän mennyttä aikaa. Sivujen päälle vedin pari kerrosta kalustelakkaa. Hyvä tuli ja nyt kaappi jatkaa elämäänsä makuuhuoneemme seinällä.


Toisen projektin lähtölaukaus tuli jo kesällä, kun naapuri soitti ja kysyi tarvitaanko meillä vanhaa ompelukonetta pöytineen vai heittääkö hän sen roskiin. Kielsin ehdottomasti heittämästä pois, vaikka en heti tiennytkään, mitä pöydällä tehtäisiin.

Ajan kuluessa päässä muhi ja ajatus jalostui lopulta ideaksi tehdä ompelukoneen jalasta ja vanhasta askartelupöytäni tasosta tyttären huoneeseen kirjoituspöytä. Maalasin mustan ompelukoneen jalan spraymaalilla valkoiseksi. Muutama kolhu siihen on varastossa jo ehtinyt tulla, mutta emme anna niiden haitata. Elämä saa näkyä.

Pöytätaso oli jo valmiiksi kuultokäsitelty valkoiseksi, joten jatkoin suoraan maalaamalla pintaan mustia liitutaulutähtiä. Maalarinteipeistä huolimatta liitutaulumaali karkasi vähän tähtien ulkopuolellekin ja päädyin sitten peittämään röpelöt reunat hopeatussiraidoilla. Tällä käsittelyllä tähdistä tulikin tosi kivat. Ja tyttökin tuntuu tykkäävään uudesta pöydästään, kun viihtyy hyvin sen ääressä värittämässä ja piirtelemässä. Eiköhän tuo nyt jonkin aikaa palvele työpöytänä.

Pöytään kuulunut ompelukonekin on vielä varastossa jemmassa. Se on niin kaunis, ettei sitä voinut heittää pois, mutta en kyllä ole vielä keksinyt missä se voisi olla esillä. Painaa nimittäin jonkin verran.

Joulukortit 2014

Blogi on ollut talviunilla tovin, mutta herätelläänpä se nyt uudestaan henkiin.

Palataan vielä hetkeksi viime vuoteen loppuvuoden korteilla. Isoin projekti oli tietysti joulukortit, joiden kanssa kävi, kuten kaikkina aikasempinakin kertoina eli yhtä mallia meinasin tehdä kaikki, mutta lopulta maailmalle lähti kuitenkin hyvin sekalainen joukko kortteja. Oman mielenkiinnon vuoksi oli pakko välillä vaihtaa mallia ja toisaalta muuten olisi jäänyt paljon kivoja juttuja käyttämättä, kun laatikoista löytyi vaikka mitä jouluista kivaa... :P

Se malli, jolla ajattelin saada tehtyä kaikki kortit, on tämä joulupallokortti. Kumpikin pallo koostuu kolmesta paperipyörylästä, jotka on taitettu keskeltä kahtia ja liimattu toisiinsa sekä korttipohjaan. Pallot somistin kultanauhalla ja rusetilla sekä erilaisilla tarrateksteillä. Yksinkertaista ja simppeliä, mutta kyllä noidenkin näpräämiseen tovi vierähti.
 

Ja kun en sitten kuitenkaan pysynyt tuossa yhdessä mallissa, niin osalle kortin saajista lähti mm. tällaisia kuvallisia kortteja:
 


Ja muutamille tällaiset vintagetyyliset kuvakortit, kun noitakin kuvia paperipinosta löytyi kaksi arkillista eikä niistä ollut käytetty kuin muutama. Pitsinauhalla somistettuna näistä tuli mielestäni tosi kivat.


Muutama kortti löytyi myös jo aikoja sitten tehdyistä korteista, jotka ovat odottaneet sopivaa hetkeä. Nyt näillekin korteille löytyi saajansa. Minä en lähetä satunnaista korttia satunnaiselle saajalle vaan jokainen kortti mietitään jollain tapaa saajalleen sopivaksi ja sen takia korttien kirjoittamiseen meni reippaasti aikaa. Niinpä lopulta sainkin kortit postiin jopa päivää ennen kuin viimeinen joulupostin lähettämispäivä oli, vaikka luulin olevani ajoissa noiden kanssa.


Muutama synttärikorttikin tuli joulukorttien lomassa tehtyä. Autokortin tein appiukolle, joka joulun alla täytti "puolipyöreitä". Idea lähti noista autotarroista ja siihen ympärille muodostui sitten tuollainen liikenneaiheinen "elämäntie", jossa nopeusrajoituksena on synttärisankarin ikä :).

  
Toinen synttärikortti oli tilaustyö, joka meni puolivuosisataa joulun aikaan täyttäneelle miehelle. Tähänkin korttiin valikoitui auto, kun tiukan aikataulun vuoksi en ehtinyt etsiä mitään miehen työhön paremmin liittyvää kuvaa, jolla teemalla aiemmin tein vastaavan tilauskortin toiselle saman työpaikan ihmiselle.

Tähänkin korttiin sain ujutettua tienviitan, johon laitoin onnea-tekstin sekä iän. Ja kun sattui löytymään kortin väreihin sopivia kukkia, niin lisäsinpä sitten niitä vielä pari mukaan, kun näytti vähän vajaalta muuten tuo kortti. 



Yksi surullisempikin tapaus joulun alla sattui ja sitä varten tarvittiin lyhyellä aikavälillä toinenkin osanotto-kortti. Käytin tässä samaa ideaa ja kaavaa kuin siinä edellisessä vastaavassa kortissa, paitsi että tästä unohtui perhosen alta musta tausta kokonaan pois. Vaan eipä tuo haitannut. Kortti oli silti ihan nätti ja toimitti sen asian, mitä pitikin.


Kohta onkin sitten aika kääntää katsetta jo kohti seuraavaa isompaa korttiprojektia eli ystävänpäivää. Ideaa olen jo vähän haeskellut, mutta mitään varmaa ei vielä ole. Onneksi tässä on vielä aikaa ;). Ystävänpäiväkortteihin palataan tuonnempana.

6. lokakuuta 2014

Syksy


Olen sataprosenttisesti kesäihminen, joka inhoaa syksyä ja kylmää ja märkää ja pimeää. Koska syksy kuitenkin joka vuosi tulee, olen päättänyt yrittää tykätä siitäkin edes jonkin verran. Ja onhan syksyssä tietysti niitä hienojakin puolia: aamu-usvainen maisema, ruskan värit luonnossa, kuura ja huurre ensimmäisten pakkasöiden jälkeen...

Koska tykkään kuvata, päätin käyttää valokuvausta keinona alkaa tykätä syksystä. Ja kieltämättä noita värejä kelpaa katsellakin.