23. marraskuuta 2015

Itsenäisyyspäiväksi ja jouluksi

Useampi päivä vapaata töistä ja kerrankin aikaa askarteluille :). Parikin eri juttua on ollut työn alla. Toiseen sain inspiraation facebookista ja toiseen viime viikolla kotiin jaetusta Postinen-läpyskästä.

Facebookin ihmeellisessä maailmassa törmäsin kuvaan, jossa oli tehty narusta lahjapaketti, jonka sisällä on jouluvalot. Innostuin ja päätin kokeilla. Ja hommahan meinasikin lähteä lapasesta ihan tykkänään :P. Tällä hetkellä valmiita valolahjapaketteja on kolme ja kaksi seuraavaa on vielä kuivamassa ja odottamassa viimeistelyä. Yhden ainakin vielä teen, kun lupasin tehdä kaverille kans. Pitää vaan käydä ostamassa lisää hapankorppuja, jotta saan oikeankokoisen laatikon projektille (alin on hapankorppulaatikosta ja näyttää kivoimmalta) :D.

Tässä kollaasina ne tällä hetkellä valmiit:
Ylin ja alin paketeista on tehty pellavanarusta ja se oli sopivan napakkaa tuohon hommaan. Ostin samaa pellavanarua myös mustana ja siitä yksi kokeilu on kuivamassa. Keskimmäinen on tehty valkoisesta sekoiteneulelangasta ja se oli ehkä vähän turhan pehmeää tuohon tarkoitukseen, vaikka kyllähän sekin decoupage-lakkakäsittelyllä kovettui. Kaikissa sisällä kirkkaat patteriledit.

Se toinen projekti, Postisesta napattu, on nimeltään "Ilahduta veteraania kortilla". Tarkoitus oli siis tehdä kortti/kortteja, jotka Posti toimittaa saaminsa veteraanien osoitteisiin. Ja tarkoitus olisi myös, että jokainen veteraani saisi ainakin sen yhden kortin. Sitä en tiedä miten homma tästä etenee, kun Posti lupaa toimittaa nämä kortit saajilleen itsenäisyyspäivään mennessä, mutta samalla lakkoilee...

Joka tapauksessa päätin muutaman kortin kampanjaan tehdä ja toivon, että ne myös päätyvät saajilleen. Lainasin äidiltäni tuota puu-kuvioleikkuria ja siitähän se idea sitten lähtikin. Kolme korttia tein ja kahteen riitti tuohi-kuvioista paperia taustalle, kolmanteen tuli hirsiseinää. Kummatkin höystin tummalla sinisellä ja samaan sävyyn löytyi myös pilkullista nauhaa, joka kulkee poikki kortin ja nauhan päällä on pieni rusetti myös. Tekstit taiteilin käsin, kun ei ollut sopivaa valmista tekstiä. 

Noista tuli mielestäni ihan onnistuneet, vaikka aika pikaisella aikataululla nuo ideoinkin. Aikaa oli annettu keskiviikkoon saakka, mutta meinasin käydä vielä tämän päivän aikana viemässä nuo postiin.

8. marraskuuta 2015

Hyvää isänpäivää!


Kerrankin vähän nopeammalla aikataululla lisää tuotoksia. Isänpäivä "pakotti" istumaan askartelupöydän ääreen ja samalla kertaa tuli tehtyä sitten useampikin kortti. 

Isänpäiväkortteja tein kaksi, toisen omalle isälleni ja toisen miehelleni, vaikkei hän minun isäni olekaan :). Isäni korttiin tuli tällä kertaa traktoreita, kun löysin naapurikaupungin askarteluliikkeestä kivaa traktoriaiheista paperia ja sitä piti heti päästä käyttämään johonkin. Heinäpaalit kortin alareunassa ovat samaisesta traktoripaperista irti leikattuja. Toinen on liimattu suoraan paperiin, toisen nostin hiukan irti paperista kohotarroilla. Onnea-teksti on Tokmannin alelaarista löytyneitä helmikirjaimia.


Miestäni ja tyttäremme isää taas onniteltiin autokortilla. Tyttö oli kyllä tehnyt omankin kortin eskarissa, mutta laitoin silti tuon toisenkin kortin lahjan kaveriksi. Kortin kuvat ovat parista vintage-arkista.
 

Sain myös yhden tilaustyön työkaveriltani, jonka sukulainen täytti 75 vuotta. Sen verran sain taustatietoa, että kyseessä on mies, joka tykkää luonnosta ja liikkuu paljon luonnossa. Muuten toteutus oli vapaa. Näillä spekseillä tein kaksi korttivaihtoehtoa, toisen vähän rennomman ja epävirallisemman, toisen vähän simppelimmän ja juhlavamman. Työkaveri valitsi sen epävirallisemman version ja tuo toinen jäi omiin varastoihini käytettäväksi jossain muussa tilanteessa. Numerot on ääriviivatarroja, joten ne voi irrottaa ja tarvittaessa vaihtaa toisiksi. 

Tässä se rennompi ja valituksi tullut versio:
 

Ja alla se juhlavampi versio.
 

23. lokakuuta 2015

Tauon jälkeen


Blogin päivittäminen on viime kuukausina jäänyt luvattoman vähiin ja kesäkin on ehtinyt vaihtua jo syksyksi, mutta yritän nyt taas skarpata tämän kanssa. Lähinnähän kirjoittelen tätä omaksi ilokseni ja arkistoidakseni tehdyt jutut yhteen paikkaan, joten sikäli suuria paineita jatkuvaan päivittämiseen en ole ottanutkaan.

Nyt, useamman kuukauden tauon jälkeen, päätin taas kerätä tehtyjä juttuja talteen aina kesältä saakka.

Kesäkuun lopussa tyttömme lopetti perhepäivähoitajalla ja hoitajalle vietiin tytön valitseman lyhdyn lisäksi tietysti kortti. Kortista tuli aika hempeä, mutta ei kuitenkaan liian imelä. Kahvipannu kuvastaa rentoja kahvihetkiä, joihin hoitajalla nyt tuli aikaa, kun hän päätti lopettaa perhepäivähoitajana toimimisen kokonaan. 


Heinäkuun alussa juhlimme tuttavapariskunnan häitä ja heille vietiin lahjan kanssa tällainen kortti:
 

Korttiin valikoitui murrettuja sävyjä vähän sen perusteella, millaisia sävyjä kutsukortissa oli. Kortissa on käytetty valmiita skräppikuvioita lisättynä omilla taustoilla ja koristeilla. Tykästyin kovasti noihin paperiruusuihin, vaikka ne tekevätkin kortista aika pullean. Tässä tapauksessa se tosin ei haitannut, kun korttia ei laitettu edes kuoreen, postittamisesta puhumattakaan, vaan se vietiin saajille lahjan kanssa suoraan käteen. Harmikseni huomasin, että itse tehdystä lahjataulusta ei tainnut tulla otettua kuvaa lainkaan :(. Tai ainakaan en nyt sellaista arkistoista löytänyt.

Seuraava kortti on myös jo kesäkuulta, jolloin vanhemmillani oli 40-vuotishääpäivä. Kortti oli tehty varastoon jo aiemmin ja odotti sopivaa käyttöä. Kaivoin sen sieltä tähän tarkoitukseen ja tuunasin hieman kukilla ja organzanauhalla.  



Kaksi viimeisintä korttia onkin sitten vähän tuoreempaa satoa syksyltä. Syyskuussa lähti veljen tyttöystävälle matkailuaiheinen kortti synttäripäiväksi. Tyypit olivat lähdössä synttäreistä muutaman viikon päästä matkoille ja vähän sen takia valkkasin korttiin matkailuaiheen. Tämäkin kortti oli tehty jo hetki aiemmin ja nappasin sen sitten käyttöön, kun väritkin sattuivat olemaan saajansa näköiset.


Nallekortti vei synttärionnittelut kaverilleni. Ja niinikään tämäkin kortti oli jo varastossa odottamassa ja käytettiin nyt, kun en ehtinyt sillä hetkellä askarteluhommiin. Onneksi reserviä löytyy ja toisaalta on välillä paikallaan tyhjentää sitäkin, jotta saa taas uusia tilalle. Vapaa-aika on vaan viime aikoina ollut vähän vähissä askartelupuuhiin, mutta eiköhän tässä loppuvuodesta tule taas istuttua askartelupöydänkin ääreen.


Seuraaviakin projekteja olisi taas näköpiirissä, isompina niistä varmaan isänpäivä ja pikkuhiljaa myös joulu. Joulukortteihin on jo ideoita mietittynä, mutta yhtään korttia ei vielä ole valmistunut. Niistä sitten myöhemmin lisää.

2. kesäkuuta 2015

Kevään ja alkukesän kortteja


Helmikuusta on ehditty taivaltaa kesään ilman blogipäivityksiä. Energiaa on viime kuukausina tullut suunnattua enemmän työntekoon ja myös koiravauvaan, joiden myötä korttirintamalla on tehty viime aikoina vain ns. pakolliset. Jotain kuitenkin.

Tämä punasävyinen emalikuppikortti meni anopille, joka täytti keväällä puolipyöreitä vuosia. Kortin idea lähti tuosta kuvasta, joka sopi saajalleen kuin nenä päähän. 


Seuraavan kortin tein todella pikaisella aikataululla, kun päätettiin ex tempore lähteä käymään miehen serkun synttäreillä. Minulla oli noin tunti aikaa kehittää onnittelut muusikkomiehelle ja lopputulos on käytettyyn aikaan nähden erittäin hyvä. Pelikortit muodostavat iän. Tätä ideaa olen käyttänyt joskus aiemminkin ja käytinpä nytkin :).


Perhoskortilla puolestaan toivotin aurinkoista kesää työkavereille paikassa, jossa olin alkuvuoden töissä. Palaan takaisin samaan paikkaan loppukesästä, mutta kun nyt lähdin kuitenkin pois vähän pidemmäksi aikaa, niin vein kakun mukana kortinkin.


Tuoreinta satoa edustaa kortti poikavauvalle. En halunnut kortista ihan pelkästään sinisävyistä ja bongattuani arkistoistani tuota kettupaperia värimaailma lähtikin helposti rakentumaan sen ympärille. Teksti "It's a boy" on pätkä liimataustaista nauhaa, jonka myös liimasin ruskealle kartongille autokuvan tapaan. Kiva oli vaihteeksi tehdä ns. poikakortti, kun niitä on tarvinnut jostain syystä vähemmän kuin kortteja tytöille.

Yksi hääkorttikin on jo tehtynä ja kuvattuna, mutta sen julkaisen hieman lähempänä h-hetkeä, vaikken uskokaan, että hääpari tästä blogista ja sitä kautta kortista mitään tietäisivätkään.

26. helmikuuta 2015

Oloneuvokselle ja synttärisankarille


Tulipa taas vaihteeksi tilaustyö. Kortti meni samaan työpaikkaan, jonne olen jo aiemmin kortin tai kaksi tilauksesta tehnyt. Tällä kertaa kortti menee henkilölle, jonka työpäivät alkaa olla tehty ja edessä odottaa "kestojoutilaan" rennot päivät. Tuntematta paremmin kortin saajaa päädyin valitsemaan kortin aiheeksi leppoisan mato-ongiskelun.

Idea lähti tuosta vanhahtavasta kuvasta ja sen ympärille kasasin sitten sopivansävyistä ruudullista paperia, kalenterin sivun, johon kirjoitin tj 0 ja vähän koristeita. Ohut washiteippi tuo vähän särmää ja kalastajanhattu koristaa teippien risteyskohtaa. Leppoisia eläkepäiviä on kirjoitettu dymolla. Saaja saa korttinsa kai huomenna, joten vielä en tiedä, mitä tämä kortista pitää.


Toinen kortti menee lähipiiriin ja kalastusaiheinen on sekin. Kortissa on synttärisankari pilkillä pari vuotta sitten. Kuvan olen ottanut itse ja sen enemmittä kuvankäsittelyittä se oli niin valmis korttikuvaksi valkoisine taustoineen, että oli pakko käyttää sitä tässä :).

Korttipohja on harmaa, sen päällä on hennon harmaakuvioinen paperi ja pilkkijän kuva on liimattu vielä yhdelle harmaalle paperille. Alla on pätkä washiteippiä tuomassa hieman tummuutta ja alareunassa muutama kalahaaraniitti. Kuva on kohotarroilla kiinni korttipohjassa, jottei kokonaisuus mene liian litteäksi. Paljon onnea -teksti on valmis koristekuvio, jonka laitoin kiinni vähän paksummilla kohotarroilla. Tämä kortti menee saajalleen illalla tai huomenna. Merkkipäivä on kyllä vasta viikonloppuna, mutta kenties juhlimme hieman etukäteen.

22. helmikuuta 2015

Ystävänpäiväkortit 2015

Tänä vuonna ystävänpäiväkortti-inspiraatiota piti vähän herätellä, kun ei meinannut löytyä mitään uutta ja kivaa ideaa. Lopulta päädyin nappaamaan viiri-idean ulkomaalaisesta askartelulehdestä ja sitä soveltaen tein osan korteista. Ja tytär halusi antaa oman panoksensa kortteihin ja teki kummeilleen oman version samaisesta viirimallista. Alla kollaasissa meidän molempien kätten työt:
Ja kuten aina, niin myös tällä kertaa, pysyminen yhdessä ja samassa mallissa tuotti suuria vaikeuksia ja niinpä matkaan lähti myös muunlaisia kortteja. Muutaman kaivoin varastosta jemmasta, muutaman tein tätä tarkoitusta varten.

7. tammikuuta 2015

Ompelukoneesta kirjoituspöydäksi

Kun nyt vauhtiin pääsin taas pitkästä aikaa, niin laitetaanpa vielä toinenkin postaus samalle päivälle. Pari tuunausprojektia on myös hiljattain valmistunut ja niistä vähän tässä.

Ensimmäinen projekti oli kunnostaa vanha lasiovinen kaappi, joka on kulkenut mieheni matkassa lapsuudenkodista lähtien. Kaappi on jämäkkä puinen, joten poiskaan sitä ei viitsinyt heittää. Pientä käsittelyä se silti tummuneisiin puuosiin kaipasi ja sain vapaat kädet päivittää kaapin nykyhetkeen.

Projekti alkoi kevyellä hionnalla ja sen jälkeen maalasin puuosat valkoiseksi. Kalustemaalin jämä löytyi varastosta valmiiksi, joten tuumasta toimeen pääsi heti.

Maalin kuivuttua sommittelin taustaseinälle vanhasta italiankielisestä pokkarista sivuja lomittain. Hieman kellastuneet sivut tuovat kaappiin vähän mennyttä aikaa. Sivujen päälle vedin pari kerrosta kalustelakkaa. Hyvä tuli ja nyt kaappi jatkaa elämäänsä makuuhuoneemme seinällä.


Toisen projektin lähtölaukaus tuli jo kesällä, kun naapuri soitti ja kysyi tarvitaanko meillä vanhaa ompelukonetta pöytineen vai heittääkö hän sen roskiin. Kielsin ehdottomasti heittämästä pois, vaikka en heti tiennytkään, mitä pöydällä tehtäisiin.

Ajan kuluessa päässä muhi ja ajatus jalostui lopulta ideaksi tehdä ompelukoneen jalasta ja vanhasta askartelupöytäni tasosta tyttären huoneeseen kirjoituspöytä. Maalasin mustan ompelukoneen jalan spraymaalilla valkoiseksi. Muutama kolhu siihen on varastossa jo ehtinyt tulla, mutta emme anna niiden haitata. Elämä saa näkyä.

Pöytätaso oli jo valmiiksi kuultokäsitelty valkoiseksi, joten jatkoin suoraan maalaamalla pintaan mustia liitutaulutähtiä. Maalarinteipeistä huolimatta liitutaulumaali karkasi vähän tähtien ulkopuolellekin ja päädyin sitten peittämään röpelöt reunat hopeatussiraidoilla. Tällä käsittelyllä tähdistä tulikin tosi kivat. Ja tyttökin tuntuu tykkäävään uudesta pöydästään, kun viihtyy hyvin sen ääressä värittämässä ja piirtelemässä. Eiköhän tuo nyt jonkin aikaa palvele työpöytänä.

Pöytään kuulunut ompelukonekin on vielä varastossa jemmassa. Se on niin kaunis, ettei sitä voinut heittää pois, mutta en kyllä ole vielä keksinyt missä se voisi olla esillä. Painaa nimittäin jonkin verran.