26. helmikuuta 2015
Oloneuvokselle ja synttärisankarille
Tulipa taas vaihteeksi tilaustyö. Kortti meni samaan työpaikkaan, jonne olen jo aiemmin kortin tai kaksi tilauksesta tehnyt. Tällä kertaa kortti menee henkilölle, jonka työpäivät alkaa olla tehty ja edessä odottaa "kestojoutilaan" rennot päivät. Tuntematta paremmin kortin saajaa päädyin valitsemaan kortin aiheeksi leppoisan mato-ongiskelun.
Idea lähti tuosta vanhahtavasta kuvasta ja sen ympärille kasasin sitten sopivansävyistä ruudullista paperia, kalenterin sivun, johon kirjoitin tj 0 ja vähän koristeita. Ohut washiteippi tuo vähän särmää ja kalastajanhattu koristaa teippien risteyskohtaa. Leppoisia eläkepäiviä on kirjoitettu dymolla. Saaja saa korttinsa kai huomenna, joten vielä en tiedä, mitä tämä kortista pitää.
Toinen kortti menee lähipiiriin ja kalastusaiheinen on sekin. Kortissa on synttärisankari pilkillä pari vuotta sitten. Kuvan olen ottanut itse ja sen enemmittä kuvankäsittelyittä se oli niin valmis korttikuvaksi valkoisine taustoineen, että oli pakko käyttää sitä tässä :).
Korttipohja on harmaa, sen päällä on hennon harmaakuvioinen paperi ja pilkkijän kuva on liimattu vielä yhdelle harmaalle paperille. Alla on pätkä washiteippiä tuomassa hieman tummuutta ja alareunassa muutama kalahaaraniitti. Kuva on kohotarroilla kiinni korttipohjassa, jottei kokonaisuus mene liian litteäksi. Paljon onnea -teksti on valmis koristekuvio, jonka laitoin kiinni vähän paksummilla kohotarroilla. Tämä kortti menee saajalleen illalla tai huomenna. Merkkipäivä on kyllä vasta viikonloppuna, mutta kenties juhlimme hieman etukäteen.
22. helmikuuta 2015
Ystävänpäiväkortit 2015
Tänä vuonna ystävänpäiväkortti-inspiraatiota piti vähän herätellä, kun ei meinannut löytyä mitään uutta ja kivaa ideaa. Lopulta päädyin nappaamaan viiri-idean ulkomaalaisesta askartelulehdestä ja sitä soveltaen tein osan korteista. Ja tytär halusi antaa oman panoksensa kortteihin ja teki kummeilleen oman version samaisesta viirimallista. Alla kollaasissa meidän molempien kätten työt:
Ja kuten aina, niin myös tällä kertaa, pysyminen yhdessä ja samassa mallissa tuotti suuria vaikeuksia ja niinpä matkaan lähti myös muunlaisia kortteja. Muutaman kaivoin varastosta jemmasta, muutaman tein tätä tarkoitusta varten.
Ja kuten aina, niin myös tällä kertaa, pysyminen yhdessä ja samassa mallissa tuotti suuria vaikeuksia ja niinpä matkaan lähti myös muunlaisia kortteja. Muutaman kaivoin varastosta jemmasta, muutaman tein tätä tarkoitusta varten.
7. tammikuuta 2015
Ompelukoneesta kirjoituspöydäksi
Kun nyt vauhtiin pääsin taas pitkästä aikaa, niin laitetaanpa vielä toinenkin postaus samalle päivälle. Pari tuunausprojektia on myös hiljattain valmistunut ja niistä vähän tässä.
Ensimmäinen projekti oli kunnostaa vanha lasiovinen kaappi, joka on kulkenut mieheni matkassa lapsuudenkodista lähtien. Kaappi on jämäkkä puinen, joten poiskaan sitä ei viitsinyt heittää. Pientä käsittelyä se silti tummuneisiin puuosiin kaipasi ja sain vapaat kädet päivittää kaapin nykyhetkeen.
Projekti alkoi kevyellä hionnalla ja sen jälkeen maalasin puuosat valkoiseksi. Kalustemaalin jämä löytyi varastosta valmiiksi, joten tuumasta toimeen pääsi heti.
Maalin kuivuttua sommittelin taustaseinälle vanhasta italiankielisestä pokkarista sivuja lomittain. Hieman kellastuneet sivut tuovat kaappiin vähän mennyttä aikaa. Sivujen päälle vedin pari kerrosta kalustelakkaa. Hyvä tuli ja nyt kaappi jatkaa elämäänsä makuuhuoneemme seinällä.
Toisen projektin lähtölaukaus tuli jo kesällä, kun naapuri soitti ja kysyi tarvitaanko meillä vanhaa ompelukonetta pöytineen vai heittääkö hän sen roskiin. Kielsin ehdottomasti heittämästä pois, vaikka en heti tiennytkään, mitä pöydällä tehtäisiin.
Ajan kuluessa päässä muhi ja ajatus jalostui lopulta ideaksi tehdä ompelukoneen jalasta ja vanhasta askartelupöytäni tasosta tyttären huoneeseen kirjoituspöytä. Maalasin mustan ompelukoneen jalan spraymaalilla valkoiseksi. Muutama kolhu siihen on varastossa jo ehtinyt tulla, mutta emme anna niiden haitata. Elämä saa näkyä.
Pöytätaso oli jo valmiiksi kuultokäsitelty valkoiseksi, joten jatkoin suoraan maalaamalla pintaan mustia liitutaulutähtiä. Maalarinteipeistä huolimatta liitutaulumaali karkasi vähän tähtien ulkopuolellekin ja päädyin sitten peittämään röpelöt reunat hopeatussiraidoilla. Tällä käsittelyllä tähdistä tulikin tosi kivat. Ja tyttökin tuntuu tykkäävään uudesta pöydästään, kun viihtyy hyvin sen ääressä värittämässä ja piirtelemässä. Eiköhän tuo nyt jonkin aikaa palvele työpöytänä.
Pöytään kuulunut ompelukonekin on vielä varastossa jemmassa. Se on niin kaunis, ettei sitä voinut heittää pois, mutta en kyllä ole vielä keksinyt missä se voisi olla esillä. Painaa nimittäin jonkin verran.
Ensimmäinen projekti oli kunnostaa vanha lasiovinen kaappi, joka on kulkenut mieheni matkassa lapsuudenkodista lähtien. Kaappi on jämäkkä puinen, joten poiskaan sitä ei viitsinyt heittää. Pientä käsittelyä se silti tummuneisiin puuosiin kaipasi ja sain vapaat kädet päivittää kaapin nykyhetkeen.
Projekti alkoi kevyellä hionnalla ja sen jälkeen maalasin puuosat valkoiseksi. Kalustemaalin jämä löytyi varastosta valmiiksi, joten tuumasta toimeen pääsi heti.
Maalin kuivuttua sommittelin taustaseinälle vanhasta italiankielisestä pokkarista sivuja lomittain. Hieman kellastuneet sivut tuovat kaappiin vähän mennyttä aikaa. Sivujen päälle vedin pari kerrosta kalustelakkaa. Hyvä tuli ja nyt kaappi jatkaa elämäänsä makuuhuoneemme seinällä.
Toisen projektin lähtölaukaus tuli jo kesällä, kun naapuri soitti ja kysyi tarvitaanko meillä vanhaa ompelukonetta pöytineen vai heittääkö hän sen roskiin. Kielsin ehdottomasti heittämästä pois, vaikka en heti tiennytkään, mitä pöydällä tehtäisiin.
Ajan kuluessa päässä muhi ja ajatus jalostui lopulta ideaksi tehdä ompelukoneen jalasta ja vanhasta askartelupöytäni tasosta tyttären huoneeseen kirjoituspöytä. Maalasin mustan ompelukoneen jalan spraymaalilla valkoiseksi. Muutama kolhu siihen on varastossa jo ehtinyt tulla, mutta emme anna niiden haitata. Elämä saa näkyä.
Pöytätaso oli jo valmiiksi kuultokäsitelty valkoiseksi, joten jatkoin suoraan maalaamalla pintaan mustia liitutaulutähtiä. Maalarinteipeistä huolimatta liitutaulumaali karkasi vähän tähtien ulkopuolellekin ja päädyin sitten peittämään röpelöt reunat hopeatussiraidoilla. Tällä käsittelyllä tähdistä tulikin tosi kivat. Ja tyttökin tuntuu tykkäävään uudesta pöydästään, kun viihtyy hyvin sen ääressä värittämässä ja piirtelemässä. Eiköhän tuo nyt jonkin aikaa palvele työpöytänä.
Pöytään kuulunut ompelukonekin on vielä varastossa jemmassa. Se on niin kaunis, ettei sitä voinut heittää pois, mutta en kyllä ole vielä keksinyt missä se voisi olla esillä. Painaa nimittäin jonkin verran.
Joulukortit 2014
Palataan vielä hetkeksi viime vuoteen loppuvuoden korteilla. Isoin projekti oli tietysti joulukortit, joiden kanssa kävi, kuten kaikkina aikasempinakin kertoina eli yhtä mallia meinasin tehdä kaikki, mutta lopulta maailmalle lähti kuitenkin hyvin sekalainen joukko kortteja. Oman mielenkiinnon vuoksi oli pakko välillä vaihtaa mallia ja toisaalta muuten olisi jäänyt paljon kivoja juttuja käyttämättä, kun laatikoista löytyi vaikka mitä jouluista kivaa... :P
Se malli, jolla ajattelin saada tehtyä kaikki kortit, on tämä joulupallokortti. Kumpikin pallo koostuu kolmesta paperipyörylästä, jotka on taitettu keskeltä kahtia ja liimattu toisiinsa sekä korttipohjaan. Pallot somistin kultanauhalla ja rusetilla sekä erilaisilla tarrateksteillä. Yksinkertaista ja simppeliä, mutta kyllä noidenkin näpräämiseen tovi vierähti.
Ja kun en sitten kuitenkaan pysynyt tuossa yhdessä mallissa, niin osalle kortin saajista lähti mm. tällaisia kuvallisia kortteja:
Ja muutamille tällaiset vintagetyyliset kuvakortit, kun noitakin kuvia paperipinosta löytyi kaksi arkillista eikä niistä ollut käytetty kuin muutama. Pitsinauhalla somistettuna näistä tuli mielestäni tosi kivat.
Muutama kortti löytyi myös jo aikoja sitten tehdyistä korteista, jotka ovat odottaneet sopivaa hetkeä. Nyt näillekin korteille löytyi saajansa. Minä en lähetä satunnaista korttia satunnaiselle saajalle vaan jokainen kortti mietitään jollain tapaa saajalleen sopivaksi ja sen takia korttien kirjoittamiseen meni reippaasti aikaa. Niinpä lopulta sainkin kortit postiin jopa päivää ennen kuin viimeinen joulupostin lähettämispäivä oli, vaikka luulin olevani ajoissa noiden kanssa.
Muutama synttärikorttikin tuli joulukorttien lomassa tehtyä. Autokortin tein appiukolle, joka joulun alla täytti "puolipyöreitä". Idea lähti noista autotarroista ja siihen ympärille muodostui sitten tuollainen liikenneaiheinen "elämäntie", jossa nopeusrajoituksena on synttärisankarin ikä :).
Toinen synttärikortti oli tilaustyö, joka meni puolivuosisataa joulun aikaan täyttäneelle miehelle. Tähänkin korttiin valikoitui auto, kun tiukan aikataulun vuoksi en ehtinyt etsiä mitään miehen työhön paremmin liittyvää kuvaa, jolla teemalla aiemmin tein vastaavan tilauskortin toiselle saman työpaikan ihmiselle.
Tähänkin korttiin sain ujutettua tienviitan, johon laitoin onnea-tekstin sekä iän. Ja kun sattui löytymään kortin väreihin sopivia kukkia, niin lisäsinpä sitten niitä vielä pari mukaan, kun näytti vähän vajaalta muuten tuo kortti.
Yksi surullisempikin tapaus joulun alla sattui ja sitä varten tarvittiin lyhyellä aikavälillä toinenkin osanotto-kortti. Käytin tässä samaa ideaa ja kaavaa kuin siinä edellisessä vastaavassa kortissa, paitsi että tästä unohtui perhosen alta musta tausta kokonaan pois. Vaan eipä tuo haitannut. Kortti oli silti ihan nätti ja toimitti sen asian, mitä pitikin.
Kohta onkin sitten aika kääntää katsetta jo kohti seuraavaa isompaa korttiprojektia eli ystävänpäivää. Ideaa olen jo vähän haeskellut, mutta mitään varmaa ei vielä ole. Onneksi tässä on vielä aikaa ;). Ystävänpäiväkortteihin palataan tuonnempana.
6. lokakuuta 2014
Syksy
Olen sataprosenttisesti kesäihminen, joka inhoaa syksyä ja kylmää ja märkää ja pimeää. Koska syksy kuitenkin joka vuosi tulee, olen päättänyt yrittää tykätä siitäkin edes jonkin verran. Ja onhan syksyssä tietysti niitä hienojakin puolia: aamu-usvainen maisema, ruskan värit luonnossa, kuura ja huurre ensimmäisten pakkasöiden jälkeen...
Koska tykkään kuvata, päätin käyttää valokuvausta keinona alkaa tykätä syksystä. Ja kieltämättä noita värejä kelpaa katsellakin.
Uutta sekä vanhaa
Kaverini täytti viime viikolla vuosia. Hänelle vietiin synttärilahjaherkkujen kera pelikortti-kortti :). Kortit kertovat myös kaverin ikävuodet ;). Tykkäsin tämän kortin värimaailmasta, joka on rauhalinen ja jota punainen sopivasti piristää.
Osastolle 'vanhaa' menee sitten pari seuraavaa korttia, jotka ovat menneet saajilleen jo vuosi tai pari sitten, mutta jotka nyt tulivat eteen arkistojen uumenista ja joita ei näköjään ole tullut tänne koskaan lisättyä.
Ensimmäinen kortti vei nimipäiväonnittelut Ilonalle. Löysin jostain akkain lehdestä kuvia vanhoista kosmetiikkatuotteista ja Ilonahan sopi Ilonalle oikein mainiosti :).
Toinen kortti meni viime syksynä serkulleni. Myös tässä kortissa käytin vanhaa kosmetiikkamainosta, jolle lisäsin kaveriksi pari syksyistä lehteä. Mainoksen haalea vihreä toistuu lehdissä sekä taustan pilkuissa. Lehtien mallit etsin kuvahaulla netistä, tulostin paperille ja niiden paperimallien mukaan sitten piirsin ja leikkasin kuviopaperista. Lehtien reunoissa on hieman leimasinmustetta, jotta niihin tuli vähän kolmiulotteisuutta.
29. syyskuuta 2014
Iloa ja surua
Viimeisen kuukauden sisään on mahtunut sekä onnitteluja että osanotto. Jälkimmäisiä ei onneksi ihan hirvittävän usein kohdalle satu, sillä tämä oli ensimmäinen osanotto-kortti, jonka itse tein.
Kaupan valmiit adressit tuntuivat tähän tilanteeseen liian jäykiltä ja virallisilta, joten päädyin tekemään kortin itse. Kortti meni naapureille, joten arvelin, että vähän epävirallisempikin muistaminen riittää meiltä. Kortti vietiin naapureille yksinkertaisen valkoisen kukkakimpun kera.
Kortin pohjaksi valitsin pitkulaisen valkoisen korttipohjan, jonka päälle tuli musta kartonki sekä hentokuvioinen perhospaperi. Perhoset sopivat minusta aiheeseen hyvin ja tiedän, että naapurin rouva myös tykkää perhosista. Perhostarra on liimattu ensin valkoiselle paperille ja leikattu siitä sitten ääriviivoja myöten irti. Liimasin sen keskeltä kuumaliimalla mustalle kartongille ja nostin siipiä vähän irti paperista. Musta ohut satiininauha koristeeksi ja alakulmaan lämmin osanotto -teksti.
Onnitteluja lähti syyskuun lopulla pariin eri osoitteeseen melkein peräkkäisinä päivinä. Sudenkorento-perhosonnittelut menivät mummolleni. Tämä kortti oli tehty jo aiemmin varastoon ja nyt se päätyi vihdoin käyttöön.
Turkoosi kukkakortti vei synttärionnittelut veljen avovaimolle. Korttiin nappasin idean jostain vanhasta Creativity!-lehdestä, mutta värit sovelsin sitten paremmin saajalleen sopiviksi. Kukan alla olevat kaksi vaakaraitaa on pari vuotta sitten Sisiliasta tuomiani kapeita washiteippejä ja kulmissa olevat strassikukat taas löytyivät Prisman askartelutarvikehyllystä.
Kaupan valmiit adressit tuntuivat tähän tilanteeseen liian jäykiltä ja virallisilta, joten päädyin tekemään kortin itse. Kortti meni naapureille, joten arvelin, että vähän epävirallisempikin muistaminen riittää meiltä. Kortti vietiin naapureille yksinkertaisen valkoisen kukkakimpun kera.
Kortin pohjaksi valitsin pitkulaisen valkoisen korttipohjan, jonka päälle tuli musta kartonki sekä hentokuvioinen perhospaperi. Perhoset sopivat minusta aiheeseen hyvin ja tiedän, että naapurin rouva myös tykkää perhosista. Perhostarra on liimattu ensin valkoiselle paperille ja leikattu siitä sitten ääriviivoja myöten irti. Liimasin sen keskeltä kuumaliimalla mustalle kartongille ja nostin siipiä vähän irti paperista. Musta ohut satiininauha koristeeksi ja alakulmaan lämmin osanotto -teksti.
Onnitteluja lähti syyskuun lopulla pariin eri osoitteeseen melkein peräkkäisinä päivinä. Sudenkorento-perhosonnittelut menivät mummolleni. Tämä kortti oli tehty jo aiemmin varastoon ja nyt se päätyi vihdoin käyttöön.
Turkoosi kukkakortti vei synttärionnittelut veljen avovaimolle. Korttiin nappasin idean jostain vanhasta Creativity!-lehdestä, mutta värit sovelsin sitten paremmin saajalleen sopiviksi. Kukan alla olevat kaksi vaakaraitaa on pari vuotta sitten Sisiliasta tuomiani kapeita washiteippejä ja kulmissa olevat strassikukat taas löytyivät Prisman askartelutarvikehyllystä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




