Kun nyt vauhtiin pääsin taas pitkästä aikaa, niin laitetaanpa vielä toinenkin postaus samalle päivälle. Pari tuunausprojektia on myös hiljattain valmistunut ja niistä vähän tässä.
Ensimmäinen projekti oli kunnostaa vanha lasiovinen kaappi, joka on kulkenut mieheni matkassa lapsuudenkodista lähtien. Kaappi on jämäkkä puinen, joten poiskaan sitä ei viitsinyt heittää. Pientä käsittelyä se silti tummuneisiin puuosiin kaipasi ja sain vapaat kädet päivittää kaapin nykyhetkeen.
Projekti alkoi kevyellä hionnalla ja sen jälkeen maalasin puuosat valkoiseksi. Kalustemaalin jämä löytyi varastosta valmiiksi, joten tuumasta toimeen pääsi heti.
Maalin kuivuttua sommittelin taustaseinälle vanhasta italiankielisestä pokkarista sivuja lomittain. Hieman kellastuneet sivut tuovat kaappiin vähän mennyttä aikaa. Sivujen päälle vedin pari kerrosta kalustelakkaa. Hyvä tuli ja nyt kaappi jatkaa elämäänsä makuuhuoneemme seinällä.
Toisen projektin lähtölaukaus tuli jo kesällä, kun naapuri soitti ja kysyi tarvitaanko meillä vanhaa ompelukonetta pöytineen vai heittääkö hän sen roskiin. Kielsin ehdottomasti heittämästä pois, vaikka en heti tiennytkään, mitä pöydällä tehtäisiin.
Ajan kuluessa päässä muhi ja ajatus jalostui lopulta ideaksi tehdä ompelukoneen jalasta ja vanhasta askartelupöytäni tasosta tyttären huoneeseen kirjoituspöytä. Maalasin mustan ompelukoneen jalan spraymaalilla valkoiseksi. Muutama kolhu siihen on varastossa jo ehtinyt tulla, mutta emme anna niiden haitata. Elämä saa näkyä.
Pöytätaso oli jo valmiiksi kuultokäsitelty valkoiseksi, joten jatkoin suoraan maalaamalla pintaan mustia liitutaulutähtiä. Maalarinteipeistä huolimatta liitutaulumaali karkasi vähän tähtien ulkopuolellekin ja päädyin sitten peittämään röpelöt reunat hopeatussiraidoilla. Tällä käsittelyllä tähdistä tulikin tosi kivat. Ja tyttökin tuntuu tykkäävään uudesta pöydästään, kun viihtyy hyvin sen ääressä värittämässä ja piirtelemässä. Eiköhän tuo nyt jonkin aikaa palvele työpöytänä.
Pöytään kuulunut ompelukonekin on vielä varastossa jemmassa. Se on niin kaunis, ettei sitä voinut heittää pois, mutta en kyllä ole vielä keksinyt missä se voisi olla esillä. Painaa nimittäin jonkin verran.
Blogi on ollut talviunilla tovin, mutta herätelläänpä se nyt uudestaan henkiin.
Palataan vielä hetkeksi viime vuoteen loppuvuoden korteilla. Isoin projekti oli tietysti joulukortit, joiden kanssa kävi, kuten kaikkina aikasempinakin kertoina eli yhtä mallia meinasin tehdä kaikki, mutta lopulta maailmalle lähti kuitenkin hyvin sekalainen joukko kortteja. Oman mielenkiinnon vuoksi oli pakko välillä vaihtaa mallia ja toisaalta muuten olisi jäänyt paljon kivoja juttuja käyttämättä, kun laatikoista löytyi vaikka mitä jouluista kivaa... :P
Se malli, jolla ajattelin saada tehtyä kaikki kortit, on tämä joulupallokortti. Kumpikin pallo koostuu kolmesta paperipyörylästä, jotka on taitettu keskeltä kahtia ja liimattu toisiinsa sekä korttipohjaan. Pallot somistin kultanauhalla ja rusetilla sekä erilaisilla tarrateksteillä. Yksinkertaista ja simppeliä, mutta kyllä noidenkin näpräämiseen tovi vierähti.
Ja kun en sitten kuitenkaan pysynyt tuossa yhdessä mallissa, niin osalle kortin saajista lähti mm. tällaisia kuvallisia kortteja:
Ja muutamille tällaiset vintagetyyliset kuvakortit, kun noitakin kuvia paperipinosta löytyi kaksi arkillista eikä niistä ollut käytetty kuin muutama. Pitsinauhalla somistettuna näistä tuli mielestäni tosi kivat.
Muutama kortti löytyi myös jo aikoja sitten tehdyistä korteista, jotka ovat odottaneet sopivaa hetkeä. Nyt näillekin korteille löytyi saajansa. Minä en lähetä satunnaista korttia satunnaiselle saajalle vaan jokainen kortti mietitään jollain tapaa saajalleen sopivaksi ja sen takia korttien kirjoittamiseen meni reippaasti aikaa. Niinpä lopulta sainkin kortit postiin jopa päivää ennen kuin viimeinen joulupostin lähettämispäivä oli, vaikka luulin olevani ajoissa noiden kanssa.
Muutama synttärikorttikin tuli joulukorttien lomassa tehtyä. Autokortin tein appiukolle, joka joulun alla täytti "puolipyöreitä". Idea lähti noista autotarroista ja siihen ympärille muodostui sitten tuollainen liikenneaiheinen "elämäntie", jossa nopeusrajoituksena on synttärisankarin ikä :).
Toinen synttärikortti oli tilaustyö, joka meni puolivuosisataa joulun aikaan täyttäneelle miehelle. Tähänkin korttiin valikoitui auto, kun tiukan aikataulun vuoksi en ehtinyt etsiä mitään miehen työhön paremmin liittyvää kuvaa, jolla teemalla aiemmin tein vastaavan tilauskortin toiselle saman työpaikan ihmiselle.
Tähänkin korttiin sain ujutettua tienviitan, johon laitoin onnea-tekstin sekä iän. Ja kun sattui löytymään kortin väreihin sopivia kukkia, niin lisäsinpä sitten niitä vielä pari mukaan, kun näytti vähän vajaalta muuten tuo kortti.
Yksi surullisempikin tapaus joulun alla sattui ja sitä varten tarvittiin lyhyellä aikavälillä toinenkin osanotto-kortti. Käytin tässä samaa ideaa ja kaavaa kuin siinä edellisessä vastaavassa kortissa, paitsi että tästä unohtui perhosen alta musta tausta kokonaan pois. Vaan eipä tuo haitannut. Kortti oli silti ihan nätti ja toimitti sen asian, mitä pitikin.
Kohta onkin sitten aika kääntää katsetta jo kohti seuraavaa isompaa korttiprojektia eli ystävänpäivää. Ideaa olen jo vähän haeskellut, mutta mitään varmaa ei vielä ole. Onneksi tässä on vielä aikaa ;). Ystävänpäiväkortteihin palataan tuonnempana.
Olen sataprosenttisesti kesäihminen, joka inhoaa syksyä ja kylmää ja märkää ja pimeää. Koska syksy kuitenkin joka vuosi tulee, olen päättänyt yrittää tykätä siitäkin edes jonkin verran. Ja onhan syksyssä tietysti niitä hienojakin puolia: aamu-usvainen maisema, ruskan värit luonnossa, kuura ja huurre ensimmäisten pakkasöiden jälkeen...
Koska tykkään kuvata, päätin käyttää valokuvausta keinona alkaa tykätä syksystä. Ja kieltämättä noita värejä kelpaa katsellakin.
Kaverini täytti viime viikolla vuosia. Hänelle vietiin synttärilahjaherkkujen kera pelikortti-kortti :). Kortit kertovat myös kaverin ikävuodet ;). Tykkäsin tämän kortin värimaailmasta, joka on rauhalinen ja jota punainen sopivasti piristää.
Osastolle 'vanhaa' menee sitten pari seuraavaa korttia, jotka ovat menneet saajilleen jo vuosi tai pari sitten, mutta jotka nyt tulivat eteen arkistojen uumenista ja joita ei näköjään ole tullut tänne koskaan lisättyä.
Ensimmäinen kortti vei nimipäiväonnittelut Ilonalle. Löysin jostain akkain lehdestä kuvia vanhoista kosmetiikkatuotteista ja Ilonahan sopi Ilonalle oikein mainiosti :).
Toinen kortti meni viime syksynä serkulleni. Myös tässä kortissa käytin vanhaa kosmetiikkamainosta, jolle lisäsin kaveriksi pari syksyistä lehteä. Mainoksen haalea vihreä toistuu lehdissä sekä taustan pilkuissa. Lehtien mallit etsin kuvahaulla netistä, tulostin paperille ja niiden paperimallien mukaan sitten piirsin ja leikkasin kuviopaperista. Lehtien reunoissa on hieman leimasinmustetta, jotta niihin tuli vähän kolmiulotteisuutta.
Viimeisen kuukauden sisään on mahtunut sekä onnitteluja että osanotto. Jälkimmäisiä ei onneksi ihan hirvittävän usein kohdalle satu, sillä tämä oli ensimmäinen osanotto-kortti, jonka itse tein.
Kaupan valmiit adressit tuntuivat tähän tilanteeseen liian jäykiltä ja virallisilta, joten päädyin tekemään kortin itse. Kortti meni naapureille, joten arvelin, että vähän epävirallisempikin muistaminen riittää meiltä. Kortti vietiin naapureille yksinkertaisen valkoisen kukkakimpun kera.
Kortin pohjaksi valitsin pitkulaisen valkoisen korttipohjan, jonka päälle tuli musta kartonki sekä hentokuvioinen perhospaperi. Perhoset sopivat minusta aiheeseen hyvin ja tiedän, että naapurin rouva myös tykkää perhosista. Perhostarra on liimattu ensin valkoiselle paperille ja leikattu siitä sitten ääriviivoja myöten irti. Liimasin sen keskeltä kuumaliimalla mustalle kartongille ja nostin siipiä vähän irti paperista. Musta ohut satiininauha koristeeksi ja alakulmaan lämmin osanotto -teksti.
Onnitteluja lähti syyskuun lopulla pariin eri osoitteeseen melkein peräkkäisinä päivinä. Sudenkorento-perhosonnittelut menivät mummolleni. Tämä kortti oli tehty jo aiemmin varastoon ja nyt se päätyi vihdoin käyttöön.
Turkoosi kukkakortti vei synttärionnittelut veljen avovaimolle. Korttiin nappasin idean jostain vanhasta Creativity!-lehdestä, mutta värit sovelsin sitten paremmin saajalleen sopiviksi. Kukan alla olevat kaksi vaakaraitaa on pari vuotta sitten Sisiliasta tuomiani kapeita washiteippejä ja kulmissa olevat strassikukat taas löytyivät Prisman askartelutarvikehyllystä.
Aina on työn alla useampia projekteja, jotka vaan näköjään tahtovat venyä ja venyä. Huomaan, että ongelmani on se, että innostun kyllä aloittamaan kaikenlaista heti, kun inspiraatio iskee, mutta homman loppuun saattamiseen saattaakin sitten vierähtää tovi jos toinekin.
Sain nyt kuitenkin jokin aika sitten valmiiksi pienen tuunausprojektin, jonka toteuttamista mietin pitkään, vaikka tiesinkin mitä aion tehdä. Se työhön ryhtyminen vaan vei aikaa.
Kyseessä oli siis tarjotin, jonka veljeni on joskus aikoinaan koulussa puukässätunnilla tehnyt. Tarjotin on jossain vaiheessa elämää päätynyt meille ja aikansa se palveli alkuperäisessä kuosissaan. Siinä oli jopa edelleen näkyvissä veljen lyijykynällä piirtelemät kahvojen kohdat. Tarjotin on kätevänkokoinen, kun viedään kesäisin esim. kahvikuppeja yms. terassille ja siksi en halunnut hävittää sitä. Plus että onhan se veljen käsityötä. Jotain se silti kaipasi ja päätin näyttää sille vähän maalipensseliä.
Alkuperäinen tarjotin oli peruspuunvärinen:
Maalasin tarjottimen ensin pariin kertaan valkoiseksi ja sen jälkeen sommittelin keskelle tähden, josta tuli musta. Idea lähti siitä, että näin jossain verkkokaupassa tarjotinpöydän, jossa oli samantyylinen tähtikuvio. Sille pöydälle ei ollut sijaa meidän huushollissa, joten päätin toteuttaa oman version jo olemassa olevasta tarjottimesta, ilman jalkoja. Ja tällainen siitä tuli:

Seuraava kokeilu odotti myös jo tekijäänsä. Olen viime joulusta saakka pyöritellyt keittiössä Lidlin creme brúlee -lasikippoja, joita en raaskinut heittää lasinkeräykseen mutta joille nyt ei oikein heti löytynyt mitään käyttöäkään. Äskettäin kävin Sinellissä ja ostin sieltä pitsitarroja, joita päätin kokeilla kippoihin. Ja niistähän tulikin oikein kivat tuikkukupit :). Paketissa oli kolmea erilevyistä tarraa ja kaksi kapeinta sopi noihin kippoihin hyvin. Kolmas oli leveämpää ja vaati isomman alustan, joten anopin hillopurkki päätyi kolmanneksi tuikkukupiksi. Sen pitsinauhaa koristelin vielä tarrahelmillä, jotka ei kyllä kuvasta juuri erotu. Kuppien pohjalla on keväiseltä Kreetan-matkalta kannettuja valkoisia/vaaleita kiviä. Ja tuikkukuppejahan meillä ei ennestään ollut vielä yhtään...
Tässä kipot päivänvalossa sekä illalla tositoimissa. Kivat, ainakin minusta. (Ps. pöytäliinana muuten äitini tuunaama Ikean paneeliverho kantattuna mustalla nauhalla)
Ja lopuksi vielä synttärikortti sekä osa lahjaa. Äitini täytti viime viikolla vuosia ja sai tällä kertaa tee se itse -lahjan. Osa lahjaa oli tuo helmirannekoru, johon käytin vanhaa varastoa. Toinen osa oli sitruunakakku, joka tuli sitten synttäripäivän kahvipöydässä nautittuakin heti. Myös lahjakotelon askartelin itse ja tietysti kortti kuului pakettiin myös. Löysin kerran kirpputorilta pussillisen valmiiksi stanssattuja kuvioita ja yksi niistä on käytetty noiden mansikoiden alla. Reunoja on hieman väritetty siniharmaalla leimasinmusteella. Muu väritys lähti mansikkakuvasta.
Muita kuvia selatessa tuli arkistoista eteen pari täällä julkaisematonta kuvaa, joten laitanpa nyt vähän viivellä muutamia kortteja.
Pöllökortti on viime keväältä, jolloin se vei 2-vuotisonnittelut sukulaislapselle. Pöllöt on nyt in (en tosin tiedä onko kortin saaja samaa mieltä...), joten pöllöjä piti käyttää. Korttiin valikoitui kirkkaita värejä pöllötarrojen värien mukaan.
Nalle kahvikupin kanssa vietiin paranemistoivotuksina veljen avovaimolle, joka epäonnisesti juhannuksena mursi jalkansa. Kortin ohessa veimme kassin, joka sisälsi pari suklaapatukkaa sekä tyttäreni tekemän hamahelmikoristeen, josta valitettavasti ei tajuttu ottaa kuvaa.
Viimeisin, lintukortti, lähti isoisälleni, joka vietti elokuun alussa synttäreitään. Kortti oli tehty varastoon jo aiemmin ja nyt kaivoin sen sieltä, kun muuta korttia en ehtinyt tehdä. Päätin, että tuo väritys ja aihe on ihan riittävän miehinen ;).